Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Näyttelyarvio: Maila Talvio -salonki tarjoilee huolettomien hetkien kesänäyttelyn – kuihtuneet kukat ja kömpelöt käärmeet edustavat hurjinta antia

Mari Isotalo, Vedenalainen. Kuva: -

Maila Talvio -salonki

Näyttely avoinna Hartolassa 18.8. asti

Maila Talvio -salonki antaa näyttelystään söpöysvaroituksen, ja aihetta kyllä onkin. Alakerta vastaanottaa tulijan tarjoamalla vaaleanpunaisia näkyjä ja metallipintojen kiiltoa.

Anna Armisen ritarihahmot suomuisine haarniskoineen ja pitkine häntineen ovat epäilyttävän erikoisia, mutta selvästi jostain sadusta.

Molemmissa kerroksissa vilisee kesyjä eläimiä, leikkisiä lapsia ja ujoja nuorukaisia. Käärmeetkin on kuvattu sen verran naivistisesti, että vain ihan vähän ällöttää.

Lasten kanssa näyttely on siis helppo kohde, jos ei ota huomioon yläkertaan johtavia jyrkkiä portaita ja muita mahdollisia käytännön tuomia haasteita. Itse kaipaisin hiukan enemmän särmää – jotain, mitä pohdiskella pidempään.

Riikka Lenkkerin maalaamat muotokuvat sentään puhuttelevat. Mallit katsovat häpeilemättä silmiin hyökkäämättä kuitenkaan kohti. Rohkeus herättää tuttuuden tunnetta. Olemmeko joskus tavanneet?

Yläkerran intiimissä tunnelmassa myös Jarmo Kukkosen maalaukset tulevat lähelle. Tumma seinä ja hämärä valaistus lyhentävät välimatkaa, ja maisemaan astuminen käy kuin vahingossa. Kukkosen isoista maalauksista useimmat olivat hiljattain esillä Lahdessa. Lisäksi pieniä maalauksia on aikamoinen joukko, eivätkä kaikki ole yhtä onnistuneita.

Jari Järnström, Yksin (2019), akryyli ja öljy kankaalle. Kuva: -

Muutenkin neljäntoista taiteilijan näyttelyssä on runsauden pulaa. Maaria Märkälän pinkkiä ja vihreää yhdistäviä variaatioita on toistakymmentä. Jari Järnströmin maalaamat sievät miehet ja nuoret vaeltajat täyttävät peräti kaksi huonetta.

Vaikka kyse on myyntinäyttelystä, samankaltaisia teoksia on turhan paljon myös ostajaa ajatellen. Ilja Westin lukuisat käärmeet vain osin puoltavat paikkaansa. Veistoksia kuhiseva huone toimii kyllä installaationa. Maalauksia olisi silti voinut karsia ronskillakin otteella.

Maaria Märkälä, Noch Etwas Mehr Chanpanger (2019). Kuva: -

Kaisu Koiviston teokset, niin uudet kuin vanhemmat, asettuvat hyvin tähän ympäristöön. Hauskinta on kohdata Näkijä-niminen otus, jolla on kirjaimellisesti silmät selässään.

Myös Antero Toikan teoskokonaisuus liittyy näkemiseen. Siitä muodostuu näyttely näyttelyn sisään, sillä kokonaisuus poikkeaa selvästi muusta niin aiheensa kuin tyylin puolesta.

Toikka on parhaiten tunnettu ulkotilojen veistoksista, joista monet ovat varsin massiivisia. Tästä teoskokonaisuudesta löytyy tuttuja muotoja pienoiskoossa. Pieni on usein söpöä, niin tavallaan nytkin. Kosminen ulottuvuus nousee kuitenkin sitkeästi esiin, vaikka mittakaava on kutistunut.

Tarja Malinen: Vaeltajat (2016-2018). Kuva: -
Outi Finni
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi