Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kirja-arvio: Kolonialisti asuu kaikissa meissä

Tiina Lehikoinen luo Terra Nova -teoksellaan unelman patriarkaatin jälkeisestä sivilisaatiosta. Kuva: Marko Niemi

Tiina Lehikoinen

Terra Nova

Poesia 2019. 111 s.

Tiina Lehikoisen Multa-runoteos (2016) käsitteli kuolemaa, myös muistin kuolemaa. Terra Nova on Mullan sisarteos. Kirjailija avaa teoksen nimen monia merkityksiä. Se on paljon muutakin kuin latinan ”uusi maa”. Perusmerkitys saa rinnalleen muun muassa unelman patriarkaatin jälkeisestä sivilisaatiosta.

Teos alkaa uskomuksilla ja tarinoilla K:sta, Kolumbuksesta. Runominän suhde niihin on varauksellinen, ja hän haluaakin ”kääntää kaukoputkesi ympäri / ja nähdä näkymättömän, sovittaa paloja aukkoihisi”. Kolumbukselle ”valonhohde taivaanrannassa on ensimmäinen havainto uudesta maasta”. Siinä rinnalla runominä havaitsee myös muovin ja laivahylkyjen täyttämän meren.

Historiallisten anekdoottien haastajaksi tulee tämä hetki kännyköineen, kosketusnäyttökynineen ja tabletteineen. Terra Nova ottaa voimakkaasti kantaa tämän päivän hirveyksiin: Trumpin kaavailema Meksikon-muuri vaatii vielä ihmis- ja eläinuhreja.

Kolonialisti piilee meissä kaikissa. Me teemme löytöretkiämme avaruudessa, jossa ”rikkoutuneiden satelliittien jäännökset ovat meidän kiertotähtiämme, ne ovat meidän aukkojamme ja pimeyttämme”.

Kuva: Sari Toivakka

Maapallon kohtalo huolestuttaa: ”liikuttava pikku Atlas, taivaanpallon väkevä kantaja Maan poloiset harteillaan”. Turismin lieveilmiöt saavat tunnistamaan ja tunnustamaan: ”sinähän se olet, K, / minun paitani alla”.

Väkevä haaste

Ajan ongelmaa Lehikoinen lähestyy tästä armottomasta ajastamme käsin: ”aika joka imee kaiken tyhjäksi”. Ihminen yrittää hallita kuolevaa kehoaan: ”Nettiin postatut itsemurhakuvat / kuin viimeinen yritys ottaa ruumiinsa haltuun / olla ruumiinsa nimi”.

Luonnollisen kuoleman ajatus voi olla sen sijaan jopa lohduksi, sillä se ei sanele viimeistä sanaa: ”me emme kasva pituutta vaan kerroksia, / maan syke kasaantuu / itää aurinkoja, oraita maatuvan orvaskeden alta”.

Terra Nova on väkevä ja haasteellinen teos. Sen ekologinen sanoma ravistelee hereille ja saa tarkistamaan omia asenteita ja tottumuksia. Aina kirjallinen viitekenttä ei aukea. Vastaruno Edith Södergranille on sieltä helpoimmasta päästä. Typografiakokeilut eivät anna lisäarvoa merkityksille, mutta paljaan sanonnan voimallisuudessa on teoksen salaisuus.

Eija Komu
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi