Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kirja-arvio: Rosa Meriläinenkulkee canthilaisen kuvauksen jäljillä uudessa Virhe-romaanissaan

Rosa Meriläisen romaanin päähenkilö on Venäjän vallankumouksen keskelle päätyvä kuvanveistäjä Ella Stewen. Kuva: Heli Sorjonen

Rosa Meriläinen

Virhe

Teos 2019. 317 s.

Rosa Meriläisen kolmen proosateoksen naiskuvaukset ovat olleet voimakkaasti historiaan istutettuja yksilö- ja yhteiskuntakuvauksia. Maailma, sen epäkohdat ja ristiriitaisuudet avautuvat yksilöstä kohti yleistä. Yksilöstä kohti yhteiskuntaa liikkuvan kerronnallisuuden takia Meriläistä voisi hyvinkin pitää canthilaisen realistisen yhteiskuntaromaanin muodollisena jatkajana.

Ehkä hiukan poiketen tuosta traditiosta yksilökuvaus ei Meriläisen romaaneissa kuitenkaan ole alisteinen ylemmälle, yhteiskunnalliselle tasolle. Naishahmot säilyttävät oman individualistisen identiteettinsä poliittisesti latautuneen kuvauksen rinnalla.

Näiden kahden tason erillinen yhtäaikaisuus tekee Meriläisen kirjallisista hahmoista syviä ja voimakkaita, aikansa ajattomia kuvia.

Ajaton ja klassinen on myös kirjailijan kolmannen romaanin Virheen päähenkilö, kuvanveistäjä Ella Stewen: femme fatale, joka halussaan ja rakkaudessaan joutuu vastoin odotuksia miehisen maailman nujertamaksi ja kaiken ylittävän sosialistisen ideologian uhriksi.

Romaani on kuvaus patriarkaalisen yhteiskunnan puristuksellisesta otteesta, ja temaattisesti se käsittelee myös intohimoa naisen seksuaaliseen vapautuneisuuteen, taiteen paloon ja ideologiseen hurmokseen kiinnittyvänä ilmiönä.

Näistä kolmesta intohimon muodosta kehkeytyy kehä, joka hajoaa lopulta ideologisen intohimon voittoon. Taide ja nainen jäävät hedonistista, maskuliinista valtaa huokuvan sosialistisen aatteen jalkoihin.

Tavallaan Virhe ei asettele sukupuolirooleja ja yhteiskunnallista vallanjakoa millään tavalla erikoisiin asiayhteyksiin. Seksuaalisesti vapaan, lahjakkaan naisen murtumisen kuvauksessakaan ei sinällään ole mitään uutta.

Kuva: Teos

Meriläisen romaanien lujuus perustuukin siihen, mitä tuollaisen suhteellisen tunnistettavan historiallisen kehikon sisällä saadaan suhteellisen tutusta aiheesta sanotuksi.

Virheessä kehikon sisään on upotettu liudoittain dialogia ja ajatuksia, joissa kirjailija ei yksioikoista sukupuoleen, valtaan, ideologiaan, yksilön vapauteen tai yhteisölliseen hyvään liittyviä argumentteja teeseiksi. Ajatukset ja mielipiteet asetetaan lukijan tarkasteltaviksi, ja historiallinen raami tarjoaa puitteet, joita vasten argumenttien moninapaisuuden voi hahmottaa.

Romaanin kieli ja ilmaisu noudattelevat sellaista nostalgisen kaunista rytmiä ja sanomisen tapaa, joka vie lukijan matkalle menneeseen.

Ilmaisu ei pyri provokaatioon, vaan päinvastoin esteettisesti tasapainoisen ja kauniin kuvauksen luomiseen. Vieno ristiriita yhteiskunnallisen kantaaottavuuden ja Meriläisen käyttämän kerrontatavan välillä on viehättävä ja älykäs.

Historialliseen miljööseen etäännytetyn naiskuvauksen Meriläinen taitaa. Mieleen juolahtaa väkisinkin, milloin kirjailija kirjoittaa naisesta tässä ajassa? Olisiko naiskuvaus silloin yhtä tasapainoinen ja esteettisesti harkittu?

Sanna Jääskeläinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi