Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kim Thúy menetti 10-vuotiaana kaiken ja alkoi kirjoittaa 30 vuotta myöhemmin pysyäkseen hereillä

Vietnamista perheensä kanssa 1970-luvulla Kanadaan paennut Kim Thúy löysi itsestään sanat liikennevaloissa. Hänen esikoisteoksestaan tuli kansainvälinen myyntimenestys, joka kuljettaa tekijäänsä yhä ympäri maailmaa.

Kim Thuy paistatteli median valokeilassa Lahden kirjailijakokouksessa. Hänen esikoisteoksena Ru on juuri ilmestynyt suomeksi. Seuraava suomennos, Vi, ilmestyy syksyllä. Kuva: Mirja Hussain

Kirjailijan luonto on sanat, niiden taianomainen kyky luoda yhteyksiä ihmisten välille. Kun haastattelee Kim Thúyta, tulee yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että näin sen on pakko olla.

Kanadalaisen hämmästyttävä retki sanojen maailmaan alkoi kymmenisen vuotta sitten, kun hän julkaisi esikoisromaaninsa. Omaelämäkerrallinen Ru kuvaa vietnamilaisperhettä, joka pakenee kommunistihallintoa Kanadaan 1970-luvun lopulla ja aloittaa uuden elämän Quebecissä.

Vaikka kirjaan tuli sanoja vain vajaat 150 sivullista, se muutti Thúyn elämän täysin. Ru on julkaistu nyt 31 maassa, ja se kuljettaa Thúyta yhä ympäri maailmaa. Esiintymisreissuilla hän tuntee palaavansa omaan nuoruuteensa.

– Ru on minulle aikakone! Vielä hämmästyttävämpää on se, että hyvin monenlaiset ihmiset ovat ottaneet sen omakseen. Mutta sitähän kirjat tekevät. Ne vakuuttavat, että me emme ole yksin tässä maailmassa, Lahden kirjailijakokouksessa vieraileva kirjailija miettii.

Kirjat vakuuttavat, että me emme ole yksin maailmassa. Kirjailija Kim Thúy

Saigonissa syntyneen Thúyn (s. 1968) perhe oli 1970-luvun Vietnamissa hyvin toimeen tulevaa yläluokkaa. Se kansanosa joutui ahtaalle, kun amerikkalaiset hävisivät sotkuisen sodan ja kommunistit ottivat maassa vallan.

Kun Kim oli kymmenvuotias, hänen perheensä teki niin kuin sadattuhannet muut. He ottivat mukaansa mitä saivat, työnsivät veneen vesille ja toivoivat, että merirosvot riehuvat ja raiskaavat sinä yönä jossakin muualla. Ensimmäinen osoite oli mutaan hukkuva pakolaisleiri Malesiassa, seuraava lumilakeuksien saartama Granbyn kaupunki Kanadassa.

Kim Thúy asuu nykyisin perheensä kanssa Montrealissa, vanhempiensa naapurissa. Kuva: Mirja Hussain

Ottaen huomioon että Thúyn perhe menetti omaisuutensa, kulttuurinsa ja kotimaansa, hänellä olisi ollut hyvä syy katkeroitua. Thúy kuitenkin pulppuaa hyväntuulista naurua. Puheesta ei ole tulla loppua, vaikka hän antaa haastatteluita Lahdessakin kuin liukuhihnalta.

Sama eteenpäin katsova vaikutelma tulee vahvasti läpi hänen kirjastaan. Sitä ei kuitenkaan kannata lukea yksi yhteen elämäntarinana. Thúy muistuttaa, että kirjailijan luontoon kuuluu myös taipumus varastaa muiden kokemuksia.

– Annoin itselleni Ruta kirjoittaessani melkoisesti vapauksia, hän muotoilee.

Ruta ja Thúyta voi pitää osoituksena siitä, että pakolaisjärjestöjen työ todella kantaa joskus hedelmää. Kirjailija ylistää erityisesti Kanadaa, joka otti hänen laajan sukunsa avosylin vastaan.

– Meitä venepakolaisia saapui 50 000 asukkaan Granbyyn silloin kerralla noin 80. Tunsin olevani kanadalainen ensimmäisestä minuutista lähtien, hän muistelee.

Kim Thúyn esikoisromaani Ru on julkaistu yli 30 maassa. Kuva: Gummerus

Perhe alkoi tavoitella amerikkalaista unelmaa, mikä tarkoitti aluksi mihin tahansa työhön tarttumista. Thúy valmistui Montrealin yliopistosta luettuaan kielitieteitä, kääntämistä ja lakia, meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Ennen kirjailijaksi ryhtymistään hän toimi ompelijana ja pyöritti viisi vuotta omaa ravintolaa.

Se miten ja miksi sanat tulivat Thúyn elämään melkein nelikymppisenä, on melkein itsessään aihe kirjalle. Thúy oli ravintolan suljettuaan usein niin väsynyt, että hänellä oli kotiin ajaessaan tapana nukahdella punaisiin valoihin. Pysyäkseen hereillä hän alkoi kirjoittaa autossaan erilaisia listoja.

– Kun olin listannut kaikki tuntemani ihmiset ja kaupungit, aloin tehdä muistiinpanoja muistoistani. Lopulta mieheni kyllästyi siihen ja pakotti minut jäämään kuukaudeksi kotiin, jotta voisin kirjoittaa ne tietokoneelle. Jäin siihen hommaan koukkuun.

Vuoden kuluttua kasassa oli käsikirjoitus, jonka eräs Thúyn ystävistä lähetti kustantamolle.

– Sain myönteisen kustannuspäätöksen hyvin nopeasti. Kirjalla ei ollut siinä vaiheessa edes nimeä tai sivunumeroita, sillä en tiennyt, miten ne saa tehtyä tekstinkäsittelyohjelmassa.

Ranskaksi kirjoittava Thúy on julkaissut myyntimenestykseksi nousseen esikoisteoksensa jälkeen kolme kirjaa, jotka kaikki käsittelevät tavalla tai toisella kotimaansa jättäneiden pakolaisten kohtaloita. Työn alla on kirja, joka kertoo dramaattisesta ajanjaksosta Vietnamissa juuri ennen Saigonin antautumista.

Thúy kertoo saavansa lukijoiltaan palautteena niin paljon kiehtovia elämäntarinoita, että niistä on aivan pakko tehdä kirjoja. Mutta millaiseksi hänen oma elämänsä olisi muodostunut, jos perhe olisi jäänyt Vietnamiin?

– Luulen, että minusta olisi tullut hyvin ujo ja pelokas nainen. Tavallaan olen yhä täynnä pelkoa, mutta olen saanut asua 40 vuotta maassa, joka kannustaa ihmisiä yrittämään erilaisia asioita. Vietnamissa olisi ollut esimerkiksi tavattoman suuri häpeä, että jouduin sulkemaan ravintolani viiden vuoden jälkeen. Kanadalaiset sen sijaan sanovat, että mahtavaa kun edes yritit, Thúy kuvaa eroa kahden kansan ajattelutavoissa.

Moni kanadalainen muistaa vielä ne ajat, kun heidän omat esi-isänsä tulivat maahan, Kim Thúy huomauttaa. Kuva: Mirja Hussain

Thúy arvelee, että kanadalaisten lämmintä suhtautumista maahanmuuttajia kohtaan selittää osaltaan se, että maa on verraten nuori eikä sillä ole samanlaista historiallista painolastia kuin monilla Euroopan mailla.

– Moni kanadalainen muistaa vielä hyvin ne ajat, kun heidän omat esi-isänsä tulivat maahan, hän huomauttaa.

Thúy tuntee nykyisin olevansa itse sekä kanadalainen että vietnamilainen, vaikka ei enää tunnekaan Vietnamia varsinaisesti omakseen. Montrealissa asuva kirjailija kiittelee naapurissa asuvia vanhempiaan, joita ilman kirjailijan maailmanvalloitus ei olisi todennäköisesti ollut mahdollinen.

– Toinen pojistani on autistinen ja tarvitsee jatkuvasti hoitajan, Thúy selittää.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi