Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kirjailijan on oltava yhtä sinnikäs kuin sata vuotta uinunut virus, todettiin Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous sukelsi lauantaiaamuna syvälle katoavaisuuden ja ikuisuuden teemoihin.

Ruotsin Aris Fioretos ja Sambian Nancy Saili alustivat lauantaiaamuna Lahden kirjailijakokouksessa. Kuva: Sami Kuusivirta

On mahdollista, että espanjantaudin sata vuotta sitten aiheuttanut h1n1-virus uinuu vielä jossakin Huippuvuorilla paksun ikijään peittämänä. Se saattaa yhtenä päivänä herätä ja olla sieltä tuleva koko maailman tuomitsemaan.

Kirjailijan pitää pyrkiä samalla sinnikkyydellä ihon alle, tartuttaa lukija sanoillaan.

– Jokaisen kirjallisen teoksen todellinen kutsumus pitää olla lukijan luonnon järjestäminen uudelleen.

Tämä ruotsalaisen Aris Fioretoksen esittämä ajatus oli kiinnostavinta, mitä Lahden kirjailijakokous sai lauantaiaamuna aikaan. Vaikka muiden alustajien vertauskuvat eivät olleet aivan yhtä lennokkaita, keskustelu pulppusi ajoittain hyvinkin vilkkaana.

Orimattilalainen Mila Teräs puhui Lahden kirjailijakokouksessa lauantaina lapsille ja nuorille kirjoittavan näkökulmasta. Kuva: Sami Kuusivirta

Orimattilan Mila Teräs alusti kirjailijakokouksessa nyt ensimmäistä kertaa. Hän puhui lapsille ja nuorille kirjoittavan näkökulmasta.

Teräksen mukaan lastenkirjailijan vastuuseen kuuluu ottaa tuotannossaan esille tärkeitä ajankohtaisia teemoja. Toisaalta tällaiset "tilaustyöt" tahtovat vanhentua nopeasti.

– Tilauksesta en pysty kirjoittamaan itseäni koskettavaa, hiertävää tekstiä, vaan aiheen on noustava itsestäni, Teräs huomautti.

Vähintään yhtä tärkeää onkin vaalia kirjoissa rauhaa ja sitä ihmeen tuntua, joka herättelee lasten omaa mielikuvitusta.

– Parhaimmillaan kirjat ovat taistelua kyynisyyttä ja näköalattomuutta vastaan, Teräs esitti ja sai tuekseen paljon myötämielisiä kommentteja.

Kaikki, kaikki katoaa

Liekö syynä edellisiltana ravintola Tirrassa järjestetty open mic -istunto, mutta yllättävän moni lauantain aamusessioon osallistuneista tuntui kääntyvän puheenvuoroissaan kohti kaiken katoavaisuutta.

Islantilainen Kári Tulinius vertasi kirjallisuutta fossiileihin: lähes jokaisen kirjoittajan kohtalona on hautautua ajan unohtamaksi jonnekin syvälle menneisyyteen. Toisaalta on niitä, jotka säilyttävät elinvoimansa niin kauan kuin sivilisaatio ylipäänsä on olemassa.

Islannin Kári Tuliniusta ei häiritse ajatus unohdetutuksi tulemisesta. Kuva: Sami Kuusivirta

Tulinius ei itse erityisesti pyri siihen joukkoon. Hän kertoi kirjoittavansa runoja toisinaan puunkuoren palasille, jotka vie takaisin luontoon lahoamaan.

– Toisaalta näinä aikoina kun kaikki kamppailevat näkyvyydestä, moni kirjailija on kadoksissa heti synnyttyään, kuului puheenjohtaja Marjo Heiskasen lakoninen vastakommentti.

Yhdeltä unohtuneen voi kuitenkin joku toinen löytää uudelleen. Arto Kytömäki muisteli kaihoten lapsuusvuosiensa onnellisia kaatopaikkareissuja ja toivoi, että kirjallisuus jää elämään kerrostumina niin kuin teinitytön hylätyt lapsuustavarat keskellä sekalaista rojuläjää.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi