Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Heinolan kesäteatterin Pokka pitää on hukattujen mahdollisuuksien komedia, joka nojaa liikaa tv:stä tuttuihin tyyppeihin

Liz (Emilia Sinisalo) on helisemässä, kun Hyacinth (Jaana Saarinen) änkeää väkisin mukaan samaan näytelmään. Kuva: Lauri Rotko

Heinolan kesäteatteri
Pokka pitää
Ensi-ilta 13.6.

Ikävä aloittaa kesän teatterikimara niuhottamalla, mutta nyt on niin, että Heinolan kesäteatterin Pokka pitää on melko huono näytelmä.

Sen vähäinen vetovoima perustuu siihen, että katsoja tunnistaa televisiosta tutut tyypit. Jos alkuperäinen tv-sarja on jäänyt katsomatta, katsomiskokemus koituu todennäköisesti piinaavaksi.

Juonen kehittely on jäänyt puolitiehen.

Tästä käy syyttäminen tekstiä. Tv-sarjankin kirjoittanutta Roy Clarkea on ehkä laiskottanut, sillä hän on luottanut siihen, että katsoja saa hupinsa seurapiirirouva Hyacinth Bucketin ja hänen lähipiirinsä kulmikkuudesta. Niinpä juonen kehittely on jäänyt puolitiehen.

Luvaava alku

Alku on kyllä lupaava. Pokka pitää kuvaa peribrittiläistä kypsään ikään ehtineiden ihmisten harrastajateatteria, joka alkaa valmistella klassista 1930-luvun murhamysteeriä. Uutena porukkaan saapuu hiljattain eronnut herra Milson (Seppo Maijala), jonka hissukkamainen olemus on pelkkää anteeksipyytelyä.

Hyacinth (Jaana Saarinen) kaappaa Emmetin (Taisto Oksanen) näytelmän. Kuva: Lauri Rotko

Seurapiireissä tärkeilevä Hyacinth (Jaana Saarinen) on utelias nousukastyyppi, joka ei jätä koskaan käyttämättä tilaisuutta oman erinomaisuutensa kuuluttamiseen. Niinpä hän änkee väkisin mukaan naapurinsa Emmetin (Taisto Oksanen) ohjaukseen ja alkaa päsmäröidä näytelmää mielensä mukaan.

Epätoivoinen Emmet on kohta romahtamisen partaalla. Niin on Hyacinthkin sen jälkeen, kun käy ilmi, että myös hänen epäedustavat sukulaisensa harrastavat teatteria.

Imitoinnin taidetta

Näytelmän hahmot ovat kieltämättä herkullisia, mutta teksti ei onnistu irrottamaan heidän ominaispiirteistään sellaista draamallista käyttövoimaa, joka kannattelisi latteaksi jäävän komedian juonta.

Jaakko Saariluoman ohjauksen tempo laahaa. Vaikka Hyacinthin ihmissuhdekuvio saa lopulta suorastaan farssimaisia piirteitä, kesyjä kaksimielisyyksiä viljelevä draama ei tahdo tiivistyä sitten niin millään. Kerta kerran jälkeen toistuu kuvio, jossa Hyacinth pelkää kulissiensa romahtavan. Loppu lässähtää jo siitäkin syystä, että Milsonin ja Emmetin Liz-siskon (Emilia Sinisalo) esittäjät vaihtavat toisiin rooleihin.

Daisy (Ulla Tapaninen) ei voi pitää näppejään erossa työväenluokkaista charmia uhkuvasta miehestään Onslow'sta (Mikko Jurkka). Kuva: Lauri Rotko

Esityksen näyttelijäntyö on imitoinnin taidetta. Jaana Saarinen onnistuu tekemään Hyacinthistaan lähes prikulleen samanlaisen tättähäärän kuin tv-sarjassa hahmoa esittänyt Patricia Routledge. Jopa yläluokkaisesti honottava puheenparsi on hallussa.

Roolitus on muutenkin onnistunut. Taisto Oksasen Emmet on sopivan kuivakka ja takakireä hienostelija, joka yrittää pitää luhistuvaa korttitaloa väkisin kasassa. Myös Seppo Maijalan Milsonin asteittaista sulamista homssuisen vamppi-Rosen (Heidi Herala) käsittelyssä on nautinnollista seurata, samoin Onslown (Mikko Jurkka) ja Daisyn (Ulla Tapaninen) rouheaa työväenluokkaista soidintanssia.

Emilia Sinisalon Liz on räjähdysherkän ihmissuhdesotkun syrjään vetäytyvä sovittelijahahmo.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi