Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Levyarvio: Skorpioni jatkaa onnistuneesti ja ajattomasti Olavi Uusivirran viihteellisempää kautta

Olavi Uusivirta laulaa ajasta. Myös ”pakollinen” kesäbiisi on päässyt mukaan uudelle levylle. Kuva: Tero Ahonen

Skorpioni

Johanna

Tähtiä: 3/5

Skorpioni-levy alkaa pysähtyneen hetken kuvauksesta ja väitteestä: ’’mikään ei katoa’’.

Kertoja istuu katolla heilansa kanssa. Laulu tutkailee suhdetta muistojen, pelkojen ja toiveiden kautta – nykyisyys, menneisyys ja tulevaisuus limittyvät laulun aika-avaruudessa.

Nostalgikkona tunnettu Olavi Uusivirta on tehnyt sen, minkä parhaiten taitaa eli kirjoittanut raikkaita lauluja, joiden yhtenä olennaisena teemana on aika ja sen kuluminen peilattuna ihmissuhteeseen. Nyt aikaa käsitellään muun muassa avaruuskuvaston kautta, mistä vihjeenä on kappaleen nimi E=mc², erityiseen suhteellisuusteoriaan yhdistyvä yhtälö. Tai tähtimerkki Skorpioni.

Viitteitä moneen suuntaan

Tarjoutuu paradoksi: ajasta kertovat sanoitukset ovat häkellyttävän vähän aikaansa viittaavia. Ei screenejä, ei somea (poikkeuksena tässäkin suhteessa paikkaansa puolustava Miten mulla meni). Silti lyriikoissa on kiinnostavuutta, ja levylle nivoutuu niistä monitasoinen kokonaisuus.

Musiikillisesti avausbiisi flirttailee esimerkiksi Daft Punkin Get Luckyn, Sannin ja lopulta hevinkin kanssa, jälkimmäisessä kiinnostavimmin. Uusivirta taitaa tunnetusti kesätunnelman luomisen, ja niinpä levyllä on edeltäjiensä tapaan myös ’’se pakollinen kesäbiisi’’ (Kesäyön uni), missä on yllätyksettömyyden makua.

Skorpioni jättää kaksitahoisen vaikutelman. Kuva: Tero Ahonen

Skorpioni-albumi jatkaa Uusivirran viihdyttävää kautta eli sitä ilmavan keveää reittiä, jolla viittaillaan ovelasti ja jatkuvasti popmusiikin historiaan: ’’Sun lasihelmisilmät kiihdyttää verisuonissani rakkauden voimaa / jos et jaksa uskoo siihenkään / laita unohdettu klassikko soimaan’’.

Ajaton kokonaisuus

Toteutus on edellislevyä vahvempi ja menevämpi, leveästi soivat bassot ja kasarisyntikat ovat valloillaan. Suurieleinen Valtakunta, jonka C-osa kasvaa upeasti Lxandran myötävaikutuksesta, on levyn parhaimmistoa. Ja kuinka makeasti pop-synteesi Waterloo lainaa Cutting Crew’n (I Just) Died In Your Armsia, Donna Summerin I Feel Lovea ja Doorsin Riders on the Stormin pianoluritusta, muun muassa.

On ilahduttavaa, ettei Uusivirta hakeudu yhtä vahvasti vaikkapa elektroniseen suuntaan kuin valtaosa pop-artisteista nyt, ja tälläkin tavoin levy hengittää ajattomuutta.

En kuitenkaan pidä albumista aivan niin paljon kuin tahtoisin, sillä sille mahtuu muutama tylsempikin kappale. Toinen syy on ennalta-arvattavahkossa kesäsyndroomassa, joka on hallinnut jo parilla edellisellä levyllä.

Uusivirta on artisti, jonka musiikista kuulee, että hän asettaa itsensä hyvin tietoisesti jotakin jatkamaan ja esittämään. Sen hän tekee virheettömästi, vain paikoin loistavasti.

Anniina Meronen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi