Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde
Ilkka
Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi

Näkökulma: Ikitie floppasi teatterissa, entä sitten?

Kaupunginteatterin johtaja Ilkka Laasonen ei pidä katsojalukujen alavirettä huolestuttavana.

Jori Halttunen näytteli Ikitiessä pääroolin Jussi Ketolana, joka kokee Stalinin Neuvostoliiton kauhut Karjalassa. Kuva: Katja Luoma

Lähdetäänpä nyt tästä: Ikitie oli hyvä näytelmä. Lahden kaupunginteatteri teki talvella tinkimättömän toteutuksen Antti Tuurin romaanista, joka käsittelee tärkeää vaihetta suomalaisten ja suomalaisuuden historiassa.

Lahtelaisyleisöä dramatisointi ei kuitenkaan saanut puolelleen: katsojia kertyi vain 5 000. Se on kotimaiselle suuren näyttämön kantaesitykselle vähän, katselipa asiaa miltä kantilta tahansa.

Teatterinjohtaja Ilkka Laasonen myöntää odottaneensa näytelmälle vähintään kaksinkertaista katsojamäärää. Nyt yleisökeskiarvoksi kirjattiin 238 katsojaa per esitys (yhteensä 21 esitystä). Laasonen huomauttaa, että Ikitiellä oli myös huonoa tuuria: kuusi näytöstä jouduttiin perumaan sairastapausten vuoksi.

Myynti ei ole pomminvarmaa, kun ei olla vesilaitoksella töissä. Teatterinjohtaja Ilkka Laasonen

Ikitie oli verraten raskas näytelmä synkästä aiheesta eli Stalinin vainoista. Elokuvaversiona tarina veti kuitenkin hyvin (koko maassa noin 145 000 katsojaa). Pitääkö siis tehdä johtopäätös, että päijäthämäläisyleisölle ei kannata tarjota näin ”vaikeaa” teatteria?

Taiteen tekemiseen liittyy aina riski, muistuttaa teatterinjohtaja Ilkka Laasonen. Kuva: Sami Lettojärvi

– No ei. Ei tästä pysty tekemään sen suurempia johtopäätöksiä, Laasonen huokaa.

Laasonen muistuttaa, että syyt näytelmän odotettua huonompaan menestykseen voivat olla melkein mitä hyvänsä.

Voi olla esimerkiksi niin, että yleisö olisi halunnut nähdä nyt jotain kevyempää, koska edellisenä vuonna Lahdessa tehtiin Pohjantähti-näytelmien tupla. Toisaalta voi olla niinkin, että ympäröivän yhteiskunnan tilanne oli esitykselle epäsuotuisa. Tai sitten ilmat olivat liian kauniit. Tai huonot. Tai muuta, houkuttelevampaa kulttuuritarjontaa oli lähikaupungeissa liikaa – teatterille tärkeät ryhmät kun tekevät kuitenkin vain sen yhden virkistysreissun vuodessa.

– Myynti ei ole koskaan pomminvarmaa, kun ei olla vesilaitoksella töissä. Mutta ei se tarkoita sitä, että jykevän draaman tekeminen pitäisi lopettaa, Laasonen linjaa.

Ushma Karnani vierailee syksyllä Lahdessa Nunnia ja konnia -musikaalin pääroolissa. Kuva: Johannes Wilenius

Kaupungin asettama teatterin pysyväiskatsojatavoite kalenterivuodelle on 83 000. Laasonen arvelee, että tänä vuonna siitä saatetaan hieman jäädä, sillä syksyn ja kevään aikana teatteri onnistui houkuttelemaan vain reilut 77 000 katsojaa. Toisaalta edelliskausi sujui yli odotusten (87 500 katsojaa), joten pidemmän päälle ei voida puhua mistään katsojakadosta.

Syksyn ensi-illat ja esityskalenteri on joka tapauksessa jo lyöty lukkoon, joten teatteri ei pysty tässä vaiheessa tekemään ”korjausliikkeitä” vaikka haluaisikin.

– Pään sisällä vaisusti sujunut kevät saattaa tietysti aiheuttaa syksylle lisää paineita, Laasonen tuumii.

Ensi syksy näyttää kuitenkin lupaavalta. Varsinkin Nunnia ja konnia -musikaalin myynti on lähtenyt Laasosen mukaan hyvin käyntiin. Laasonen on luottavainen, että myös syksyn puhedraamat eli suuren näyttämön Neljäntienristeys ja pienen näyttämön Isä löytävät yleisönsä.

Saana Hyvärinen ja Mari Naumala näyttelevät Aarresaaressa. Kuva: Tiina Hauta-aho

Syksy on teatterille jännittävää aikaa myös hallinnollisesti, sillä Lahden liikunta- ja kulttuurilautakunta tekee ehkä päätöksen teatterin yhtiöittämisestä syksyllä. Asiaa on vatvottu Lahdessa vuosikausien ajan. Viimeksi helmikuussa päätöksen arveltiin valmistuvan ”ennen kesää”.

Laasonen muistuttaa, että osakeyhtiömuotoinen teatteri ei olisi mikään autuaaksi tekevä juttu, sillä yhtiö olisi kuitenkin täysin kaupungin omistuksessa.

– Hallintoa se saattaisi hiukan keventää. Toisaalta teatterin vastuu omasta taloudestaan kasvaisi.

Se taas saattaisi tarkoittaa linjan viihteellistymistä ja Ikitien kaltaisten tärkeiden esitysten kuoppaamista kokonaan.

Tulossa teatteriin

Ensi syksyn ensi-illat

Aarresaari, Eero-näyttämöllä 31.8. Aleksis Meaneyn ohjaus Mauri Kunnaksen merirosvokirjasta.

Nunnia ja konnia, Juhanilla 4.9. Ilkka Laasonen ohjaa elokuvista tutun musikaalin.

Don Quijote, Eerolla 20.9. Red Nose Companyn kanssa yhteistyössä syntyy uusi tulkinta klassikosta.

Isä, Eerolla 2.10. Florian Zellerin näytelmä muistisairaasta herrasmiehestä.

Neljäntienristeys, Juhanilla 9.10. Tommi Kinnusen suosittu sukuromaani Aino Kiven ohjauksena.

Opus Deus, Eerolla 29.10. Uusi musikaali parikymppisten elämästä ja valtasuhteista syntyy yhteistyössä lahtelaisen Musiikkiteatteri NYT:n kanssa.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi