Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Marko Kilven rikosromaanin kerronta toimii häijyn hyvin

Marko Kilpi kirjoittaa kiihkeää preesensiä. Kuva: Laura Ukkonen

Marko Kilpi
Undertaker – Kuolemanlaakso
CrimeTime 2019. 347 s.

Kuopiolainen poliisi, poliitikko ja kirjailija Marko Kilpi jatkaa Kuolemanlaaksolla siitä, mihin Undertaker-rikosromaanisarjan edellinen osa Kuolemanenkeli vuosi sitten jäi, ja minkä Kuolemantuomio pari vuotta sitten aloitti.

Kokonaisjuonen seuraaminen edellyttää sarjan osien tuntemusta. Pitkässä juoksussa tämä voi olla sekä etu että haitta.

Romaanin tyyli on intensiivinen preesens. Mennään toiminta edellä, ja sitä kuvataan yksityiskohtaisesti. Päähenkilönä häärii monikasvoinen hautausurakoitsija Kivi ja hänen vaiheillaan yökkäilee paniikkitilasta toiseen oppipoika Tuomas.

Kuolema on takuuvarma lopputulema jokaisen kohdalla, joten työkseen sen parissa uurastavilta eivät hommat lopu.

Kuoleman ammattilaiset

Kuva: CrimeTime

Kuoleman ammattilaisuudessa Kivellä on päivä- ja yöpuoli. Yksi tarinalinja kuljettaa Kiven rikosten jatkumoa Tuomaksen näkökulmasta.

Oppipoika on sekä vastentahtoinen osallistuja että moraalinen kommentoija. ”Mitä sä teetkään, niin se ei ole tavallista, eikä millään tasolla ok”, hän vain parahtaa ja sitten taas hämäränpuuhat jatkuvat.

Tuomaksen läsnäolo rikkoo kipeän herkullisesti tarinan kovaksi keitettyä lajityyppiä, tuo hillitöntä inhimillisyyttä.

Kiven puheista ja teoista voi koota merkillisen mielen palapeliä. Hän pystyy lähettämään sakkia tuonilmaisiin mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja toisaalta osoittamaan aidolta vaikuttavaa huolenpitoa niin perheestään kuin muistakin ihmisistä. Kiven henkinen laatu takaa mahdolliseksi kirjoittaa hänet tekemään mitä vain – vai takaako?

Kirjassa on tapahtumia, jotka hätkäyttävät jopa Kiven kaikkivaltiutta. Pimeän puolella hänellä on lähes itsensä veroinen vastustaja, Rundi. Valonpuolella hänellä on elämänkumppani, keskeisessä roolissa seurakuntatyössä toimiva Leena.

Mustaa huumoria

Nimeltä mainitsemattoman kaupungin poliisissa yritetään selvittää tapauksia, joissa Kivi on mukana. Samat poliisit tapaavat etsintöjensä kohdetta jatkuvasti muissa merkeissä. Vuorovedoin esitetyt episodit muodostavat tarinapareja, jotka avaavat ydinkertomukseen uusia ikkunoita.

Kilven kiihkeä preesens tavoittaa ilmiömäisen mustan huumorin tiheikön itsemurhan tehneen poliisin hautajaisissa. Kihelmöiviä vaiheita jännitetään ääritilassa horjuvan Tuomaksen kautta. Kerronta toimii häijyn hyvin, vaikea panna paremmaksi.

Kiven pyrkimysten kokonaiskuvio ei selviä, eivätkä hänen luonteensa paradoksit ratkea. Tarinan laatu tekee lukemisesta dekkaristista toimintaa, ja sehän on erinomaista nostetta kirjalle.

Helena Miettinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi