Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Sinfonia Lahden hiilijalanjälki pieneni 6 000 kuusentaimen verran

Hiilineutraaliksi pyrkivä orkesteri istutti tiistaina kolme hehtaaria metsää Hollolassa. Näin luotiin hiilinielu, joka keventää orkesterin ilmastotaakkaa aavistuksen ja toimii ehkä kannustimena muille.

Viulistit Johanna Latvala ja Elina Päkkilä olivat tiistaina elämänsä ensimmäistä kertaa metsänistutuksessa. Viidenteen pottiin mennessä homma alkoi jo sujua. Kuva: Anssi Hietamaa

Alku aina hankalaa. Viulisti Elina Päkkilä survaisee pottiputken maahan voimainsa takaa, mutta kuusentaimi ei tahdo millään löytää maankamaraan.

– Putki ei aukea! Päkkilä valittaa taisteluparilleen Johanna Latvalalle.

Latvala ja Päkkilä ovat tottuneet taiteilemaan läpi tiheimpienkin risuaitojen Sinfonia Lahden ykkösviulun nuottiviivastoilla, mutta kuusen istutuksessa he ovat ensikertalaisia.

Metsänhoitoyhdistyksen Marjut Makkonen perehdytti muusikot kuusenistutuksen saloihin. Kuva: Anssi Hietamaa

Onneksi apu on lähellä. Metsänhoitoyhdistyksen Marjut Makkonen käy toteamassa, että viulistien instrumentti on selvästikin tukkeentunut. Juju on siinä, että pottiputken leukojen pitää olla kiinni, kun laite puhkaisee maanpinnan.

– Sitten vain hetkutetaan ja nostetaan. Ja latva jää suoraan kohti taivasta, Makkonen opastaa.

Tämä noin kolmen hehtaarin hakkuuaukea Hollolan Paimelassa näyttelee tärkeää osaa Lahden kaupunginorkesterin ilmastotalkoissa. Siksi käyrätorvien on hyvä puhaltaa pieni fanfaari ennen kuin yksikään pottiputki osuu maahan.

Päivän teemaan sopivasti Pertti Kuusi ja Jaakko Välimäki töräyttävät tietysti Jos metsään haluat mennä nyt, johon orkesteri tuottaa puhelauluna rytmikkään Löikö mörkö sisään -taustan.

Metsänomistaja Paavo Takala kuunteli Pertti Kuusen ja Jaakko Välimäen käyrätorvifanfaarin ennen istutusurakan alkua. Kuva: Anssi Hietamaa

– Harvemmin on metsänistutusta aloitettu näin komeasti, kiittelee maanomistaja Paavo Takala.

Sinfonia Lahden ilmastoprojekti sai alkunsa vuonna 2015, kun Pilvi Virolainen selvitti Lappeenrannan yliopiston diplomityössään orkesterin hiilijalanjäljen. Sen jälkeen soittajat sitoutuivat pohtimaan keinoja, joilla taiteen tekemisen ilmastorasitusta saadaan pienennettyä.

Virolaisen tutkimuksen mukaan orkesteri tuprauttaa taivaalle 2 160 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Tutkimuksen ehkä merkittävin yksittäinen havainto oli se, että yleisö tuottaa noin 60 prosenttia kokonaispäästöistä.

Luvut ovat tietysti karkeita yleistyksiä. Hiilijalanjälkeen vaikuttavat ohjelmistovalinnat ja esimerkiksi se, mistä solistit ja kapellimestarit Lahteen lennätetään. Puhumattakaan siitä, kun orkesteri lähtee itse liikkeelle.

Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu kuuluu kaikille. Kontrabasisti Timo Ahtinen

– Jos tehdään pari keikkaa Pekingissä, niin kyllähän se lisää päästöjä merkittävästi, myöntää metsänistutustempauksen keksinyt apulaisintendentti Maija Kylkilahti.

Viime vuonna orkesteri tavoitti lähes 55 000 kuulijaa. Noin 70 prosenttia ihmisistä saapuu konserttiin omalla autolla.

– Toivomme tietysti, että yleisö hoitaa omaa ilmastokompensaatiotaan jollakin aikataululla, Kylkilahti sanoo.

Mutta kuinka paljon kolmen hehtaarin istutustalkoilla sitten on mahdollista saada aikaan?

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen arvelee, että hehtaari eteläsuomalaista kuusimetsää sitoo koko elinkaarensa aikana keskimäärin 9 tonnia hiiltä vuodessa. Jos orkesteri haluaisi kerta heitolla eroon syntisäkistään, istutusalan pitäisi siis olla 240 hehtaaria – joka vuosi. Siihen ei enää yksi virkistyspäivä riitä.

Tiistainen metsänistutus toimi samalla orkesterin virkistyspäivänä. Jokaisen tavoitteena oli istuttaa satakunta tainta. Kuva: Anssi Hietamaa

Tempauksen symbolinen merkitys on kuitenkin numeroita suurempi.

– Tämä osoittaa, että orkesteri on ajan hengessä kiinni. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu kuuluu kaikille, summaa kontrabasisti Timo Ahtinen.

Ahtisella on metsänistutuskokemusta entuudestaan kymmenen vuoden takaa erään sukulaisensa metsästä. Hän arvelee saavansa Paimelan muheviin multiin parinsa Anna Rinta-Rahkon kanssa päivässä noin sata kuusentainta. Samalla tulee ehkä hyräiltyä hieman kontrabassostemmaa Sibeliuksen Tapiolasta.

Kontrabasistit Timo Ahtinen ja Anna Rinta-Rahko yhteisellä mättäällä. "Muusikko nauttii metsässä hiljaisuudesta", kommentoi Rinta-Rahko parhaiten istutushommaan sopivaa musiikkia. Kuva: Anssi Hietamaa

Huomattavasti suuremman ilmastoteon hän teki muuttamalla Helsingistä Lahteen.

– Asun nykyisin Vesijärvenkadulla, ja työmatka kestää kävellen kolme minuuttia. Sitä ennen tulikin ajettua 30 vuotta autolla Helsinki–Lahti-väliä, Ahtinen kuvaa.

Kylkilahden mukaan alle 20 prosenttia orkesterin soittajista pendelöi nykyisin Lahteen muualta, lähinnä pääkaupunkiseudulta.

– Mahdollisuuksien mukaan kuljetaan kimppakyydeillä, hän lisää.

Oikeaoppisesti istutettu taimi katsoo suoraan kohti taivaita. Kuva: Anssi Hietamaa
Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi