Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Levyarvio: Rammstein palasi pitkältä tauolta – tuttua juttua Saksasta

Rammstein

Rammstein
Rammstein
Rammstein GBR

3 / 5 tähteä

Metalli on parasta musiikkia niille ihmisille, jotka eivät ota elämäänsä tai ympäröivää maailmaa liian vakavasti. Jos vielä tarkennetaan, niin Rammstein on parasta musiikkia niille ihmisille, jotka eivät ota elämäänsä tai ympäröivää maailmaa liian vakavasti.

Industrial metal on täysin käsittämätön esteettinen kudelma, johon täytyy suhtautua sen ansaitsemalla kepeydellä. Käytännössä tyyli on vähän päälle discotempoista raskaiden riffien rockia, jota täydennetään elektroniikalla. Kesällä Suomeen saapuva Rammstein on kyennyt popularisoimaan tämän tyylin paremmin kuin kukaan muu.

Bändin omaa nimeä kantava levy on yhtyeen ensimmäinen studioalbumi kymmeneen vuoteen. Scorpionsin jälkeen menestyneimmällä saksalaisyhtyeellä ei ole varsinaisesti ollut kiirettä tehdä uusia levyjä. Jo nykyisellä hittimäärällä se voisi kiertää maailmaa niin pitkään kuin haluaa. Myös Ratinan stadionin yhtye myi loppuun jo aikoja sitten.

Rammsteinilla Rammstein tekee sitä, minkä parhaiten osaa: popmuottiin ja jopa radioaalloille sopivaa metallia, jossa on tarttuvia riffejä ja karjumaista iskulausehorinaa, jota on mahdoton ottaa tosissaan.

Laulaja Till Lindemann on aina artikuloinut saksaa kuin se kuntosalin pelottavin tyyppi, joka lukee radiossa selkokielisiä uutisia. Vaikka ei täysin ymmärtäisikään saksaa, voi ainakin tehdä valistuneita arvauksia siitä, mistä Lindemann laulaa. Eivätkä Rammsteinin kappaleet ole koskaan olleet sanaleikkeineen kielellisesti erityisen haastavia. Du hast.

Du / Hast viel geweint, Lindemann laulaa levyn ensimmäisen kappaleen Deutschland avaussanoiksi kuin fanivitsiksi, ja alkaa ruotia Seppo Rätyä mukaillen: “Saksa on paska maa.”

Se on kuin teospari vuoden 2004 eksplisiittisen poliittiselle Amerika-kappaleelle. Tässä myös on kutakuinkin levyn isoin ongelma. Rammstein on kuten Popedan viimeisin levy Haista Popeda! (2017), joka oli Popedan tekemää Popeda-musiikkia. Sitä, miltä Popedan pitää kuulostaa, kuin suorastaan tyrkyttäen rajallista mielikuvaa Popeda-faneista maha pystyssä kaljaa kittaavina haulikkoonnojaajina.

Rammstein tekee samoin. Uudella levyllä ei ole oikeastaan mitään, mitä yhtyeeltä ei olisi kuultu jo aiemmin hieman eri kääreessä. Kontroversiaaleja aiheita samanlaisessa industrial-jöötissä.

Radio todennäköisesti tulee soimaan juuri siellä itsessään, ja Puppessa on kenties yksi yhtyeen historian viihdyttävimmistä kertosäkeistä, kun Lindemann räyhää henkihieverissä.

Puutteistaan ja toistosta huolimatta: Rammstein on sangen viihdyttävä levy, joka tyydyttänee yhtyeen vanhat fanit.

Arttu Seppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi