Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kirja-arvio: Jyrki Vainosen luomat rappion ja kuoleman kuvat kumartavat Kafkaa

Jyrki Vainonen käytti puheenvuoron Lahden kirjailijakokouksessa kesällä 2015. Kuva: Samuli Ikäheimo

Jyrki Vainonen
Yön ja päivän tarinoita
Aula & Co 2019. 215 s.

Irlantilaista runoutta ansiokkaasti suomentanut Jyrki Vainonen on valinnut novelliteokseensa moton W.B. Yeatsilta: ”Ihmisen veren pöhöttämästä sydämestä / kasvavat yön ja päivän oksat / joihin korea kuu on ripustettu.”

Yön ja päivän tarinoita sisältää kaksitoista novellia, joista jotkut kytkeytyvät jonkun sivuhenkilön avulla toisiinsa, vaikka muuten vieraantuneisuus ja irrallisuus hallitsevatkin keskushenkilöiden elämää. Novellien teemoina ovat rappio ja kuolema, tyylilajina kafkamaisuus ja toistuvana motiivina nukke.

Vainonen luo taiturimaisesti painajaismaisia mielenmaisemia, ja hänen lopetuksensa ovat novellistiikan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti yllättävästi napsahtavia. Useimmiten Vainonen yltää varsin tiukkaan jännitteisyyteen sortumatta selittämiseen.
 

Kauttaaltaan taitavasti kirjoitetusta teoksesta tekee mieli nostaa erikseen esille kaksi novellia. Avausnovelli Hampaat on jo miljööltään silkkaa Kafkaa: Terve suu -hammashoitofirman virastotalo, jossa keskushenkilö Milenka hukkaa tavan takaa työhuoneensa, koska se vaihtaa paikkaa jatkuvasti. Milenkan taustalta paljastuu väkivaltainen parisuhde, jonka koukusta hän ei tunnu pääsevän irti.

Yön ja päivän tarinoita sisältää 12 novellia, jotka kytkeytyvät osin toisiinsa. Kuva: Marjaana Malkamäki

Vainonen on juonenkehittelyssään monipuolinen. Arkirealistiset kytkennät suitsevat silloin, kun hurja vyöryttely uhkaa kääntyä liiankin mielikuvitukselliseksi. Niinpä rintasyöpäpotilaalta poistetun kudoksen uusi elämä tuntuu ideana kiinnostavammalta kuin varsinaisena toteutuksena.
 

Vainosen suosima groteskius osuu täydellisesti maaliinsa Päät-novellissa, jossa kaupunginorkesterin kapellimestari naamioituu onttoon sianpäähän käynnistäen samalla tämän hittituotteen kysynnän. Lopulta sianpäitä näkyy kaikkialla: ”Uutistenlukijan sianpää oli asiallisen jäänsininen. Oikeaan poskeen oli leimattu yleisradioyhtiön logo. Pään uumenista uutistenlukija kertoi ontolla ja kaikuvalla äänellä, että sianlihasta yli ylituotantoa, mikä oli johtanut vakavaan jäteongelmaan. Ruhovuoret kasvoivat tuottajien takapihoilla.”

Sikojen edustajalla on silti keinonsa iskeä takaisin. Ja millä tavalla! Tämän novellin luettuaan lihansyöjäkin varmaan puntaroi kahteen kertaan, tarttuako porsaanpaistiin.

Vainonen näyttää negaation kautta, että tarvitsisimme todellista läheisyyttä, koska kuolema kulkee vieressämme. Jokainen hometahra ja jokainen hajottajasieni huutaa: ”Kohta on liian myöhäistä!”

Eija Komu
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi