Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Levyarvio: Vampire Weekendin uutuus on kuin television Unelmahäät levyn muodossa

Ezra Koenigin johtama Vampire Weekend päätti kuuden vuoden levytystauon. Kuva: Sony

Vampire Weekend
Father of the Bride
Columbia/Sony

Tähtiä 4/5

Father of the Bride on yhdysvaltalainen vuonna 1950 julkaistu draamakomedia, jossa isän on vaikea suhtautua tyttärensä avioitumiseen. Vuonna 1991 elokuvasta tehtiin samanniminen uudelleenfilmatisointi, jossa pääosissa olivat Steve Martin ja Diane Keaton.

On helppo kuvitella, että Ezra Koenigin johtama Vampire Weekend nojaa uudella levyllään juuri jälkimmäiseen.

Yhtyeen uusimman levyn kansi on myös kuin suoraan jostain 90-lukulaisesta cd-romista tai Windows-ohjelman Paintilla piirretystä pikakuvakkeesta. Sen on tarkoitus kertoa kuuntelijalle, että nyt ei liikuta ironiavapaalla vyöhykkeellä.

Yhtyeen läpimurtodebyytti nojasi – esikuvanaan Paul Simonin Graceland (1986) – afrikkalaisen musiikin vaikutteisiin, joita yhdisteltiin viime vuosikymmenen lopun newyorkilaisen indiehuuman eetokseen ja esteettisiin konventioihin. Nyt yli kymmenen vuotta vanhan debyytin materiaali kuulostaa hyvistä kappaleista huolimatta näsäviisaudessaan jo jokseenkin vanhentuneelta, mutta myös sangen sympaattiselta. Contra (2009) ja Modern Vampires of the City (2013) sisältävät yhä hienoja hetkiä.

Bändi nauraa muille ja itselleen

Uuden levyn kannessa perspektiiviksi on valittu näkymä, jossa on Afrikka, mutta ihan yhtä lailla siinä on Amerikka, jopa isompana. Vaikutteita Afrikasta on siis yhä jäljellä, mutta Father of the Bride on teemalevy ennen kaikkea laimeudesta ja amerikkalaisesta popkulttuurista. Se on television Unelmahäät levyn muodossa. Jossain etualalla kompastelee humalainen faija.

Levyn kansi muistuttaa 1990-luvun Windowsin kömpelöä estetiikkaa. Kuva: Sony

Levyn avainkappaleet ovat Danielle Haimin tähdittämät Hold You Now, Married in a Gold Rush ja We Belong Together, joihin mahtuu sellaisia latteuksia, kuten “We go together like Keats and Yeats”. Vampire Weekend on uskollinen Koenigin ironialle.

Aluksi vieraannuttava singlekappale Harmony Hall kohoaa ymmärrettävään muotoon osana albumikokonaisuutta ja nousee levyn vahvimpien kappaleiden joukkoon.

Father of the Bridella Vampire Weekend osaa nauraa itselleen ja asioille ympärillään. Vaikutteita on vähän sieltä täältä, countrysta moderniin poppiin ja hissimusiikkiin.

Kestääkö vitsi aikaa?

Aika näyttää, millaiseksi Father of the Bride -levyn elinkaari muodostuu.

Onko se ysärileffan kaltainen kertakäyttövitsi, joka laimenee nopeasti kunnes alkaa elää omaa elämäänsä ja muodostaa kulttistatuksen 20 vuoden päästä? Vai onko se jo syntyessään liian meemi kestääkseen aikaa?

Kaikessa itseriittoisuudessaan levy on silti jännittävintä ja oudointa Vampire Weekendia koskaan.

Arttu Seppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi