Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Heittola lähti Lappiin kultaa huuhtomaan – Timo Sandberg tuoreutti suosittua kirjasarjaansa tilapäisellä paikanvaihdoksella

Lahtelaiskirjailija on kokeillut kullanhuuhdontaa itsekin. Sanojen "vaskaaminen" on kuitenkin osoittautunut huomattavasti tuottoisammaksi.

Kahta dekkarisarjaa kirjoittava Timo Sandberg (s. 1946) myöntää, että Heittola ja Kekki tahtovat joskus sekoittua keskenään. "Joskus joku virhe on mennyt läpi kustannustoimittajaltakin", Sandberg muistelee. Kuva: Sami Kuusivirta

Yritän ehdottaa Timo Sandbergille haastattelua tämän kotona Nastolan Kanervassa. Nyt on kuitenkin tyytyminen neutraaliin maaperään Lahden pääkirjastossa, sillä kirjailijan työhuone on kuin pommin jäljiltä.

– Lattialla on sekaisin lukutiivistelmiä ja arkistoista kerättyä tietoa, Sandberg selittää.

Tekeillä on viides osa paikallishistorialliseen Otso Kekki -sarjaan, joka on edennyt välirauhan ja jatkosodan vuosiin. Kirjan kirjoittaminen muistuttaa tässä vaiheessa palapelin kokoamista, sillä erotuksella tosin, että valmistuvasta kuvasta on kirjoittajalla vasta harmaa aavistus.

– En tiedä mitä siitä tulee. Mutta kyllä ne aiemmatkin ovat olleet tuskaisia juttuja, Sandberg kuvaa.

Kun kokee itse olevansa sisällä tarinassa, silloin tarina kulkee helposti. Kirjailija Timo Sandberg

Heittola on henkireikä

Sandberg on jo pitkään kirjoittanut Otso Kekki -sarjaa vuorovuosin Heittola-dekkareiden kanssa. Heittola on Sandbergille henkireikä huomattavasti työläämmän Kekki-sarjan keskellä.

– Heittoloissa lähden vain viemään tarinaa jostain yksittäisestä ajatuksesta. Nyt rupesi tuntumaan, että se tarvitsisi vähän irtiottoa Lahdesta.

Lahtelaiskomisario tekee pari viikkoa sitten julkaistussa Kullanhuuhtojassa lomareissun Lappiin äijäporukan kanssa. Mukaan lähtevät eläköitynyt ay-pomo, entinen valtakunnansovittelija ja muistisairas ikäihminen.

Kullanhuuhtojassa lahtelaisten "huru-ukkojen" porukka selvittelee murhia Lapin kultamailla. Kuva: Karisto

Huru-ukkojen roadtripiä motivoi heidän vanhan kaverinsa kuolema. Kansanedustaja Jalovuori on lyöty kuoliaaksi kultavaltauksellaan. Ennen pitkää paljastuu, että myös Jalovuoren äiti on aikoinaan kuollut väkivaltaisesti.

Koska paikallinen poliisi ei tunnu saavan mitään aikaan, äijät alkavat ratkoa rikoksia ominpäin. Se aiheuttaa tietysti kitkaa. Heittola on puun ja kuoren välissä, sillä virallista tutkintaa johtaa yksi hänen entisistä heiloistaan.

Lappi houkuttelee erakkoja

Kullanhuuhtoja sai oikeastaan alkunsa jo kymmenisen vuotta sitten, kun Sandberg kirjoitti Lapin kullankaivajista pari artikkelia metalliliiton Ahjo-lehdelle. Maaperä on kirjailijalle hedelmällistä, sillä villi erämaa ja mahdollisuus löytää satumaisia rikkauksia ovat aina houkutelleet Lappiin niitä, jotka eivät sopeudu säännölliseen elämään.

– Kyllähän siellä kaikenlaisia tarinoita kulkee. Varsinkin sodan jälkeen elämä oli värikästä, kun saksalaiset olivat juuri lähteneet Lapista.

Vanhojen tuttujensa kautta Sandberg pääsi kokeilemaan kullanhuuhdontaa itsekin. Lääkeputkilon pohjalle kertyi vähän hippuja mutta ei kuitenkaan niin paljon, että ammatinvaihdosta olisi kannattanut harkita.

Sanojen ”vaskaaminen” on osoittautunut huomattavasti tuottoisammaksi, vaikka se vaatiikin sitkeyttä ja kurinalaisuutta. Koska kustantajat haluavat päästä mainostamaan uutuuksiaan kuukausia etukäteen, kirjasta valmistuvat usein ensimmäisinä takakansiteksti ja kansikuva. Se on tietysti omiaan luomaan kirjailijalle paineita.

Seuraavaa Kekki-kirjaa Sandberg tähtää syksylle 2020.

– Se tarkoittaa, että tekstin raakile pitäisi saada valmiiksi vuodenvaihteessa. Kun kokee itse olevansa sisällä tarinassa, silloin juttu kulkee helposti. Ensimmäistä versiota kirjoittaessa en välitä virheistä vaan koitan vain päästä siihen tunteeseen sisälle, Sandberg kuvaa.

Naisen nahkoihin meneminen onnistuu

Vaikka Kullanhuuhtojaa voi pitää painotuksiltaan korostetun miehisenä, Sandberg ei koe kirjoittavansa sukupuolittuneita kirjoja. Hän huomauttaa menneensä usein naistenkin nahkoihin.

– Ensimmäisessä Heittolassakin päähenkilö oli naistoimittaja, kirjailija muistuttaa.

Harva muistaa sitäkään, että ennen dekkaristin uraansa Sandberg kirjoitti 1990-luvulla heppakirjoja. Kun hän istui Kriittisen korkeakoulun kurssilla ja paljasti hieman häpeillen kirjoittaneensa jo kolme tytöille suunnattua romaania, opettaja Matti Paavilainen piti sitä osoituksena ammattitaidosta.

– Yhden heppakirjan tein vielä 2000-luvulla yhdessä tyttäreni kanssa salanimellä Mari Timonen.

Hullun vuoden hullu juna

Sandbergin dekkarireseptiin kuuluu se, että rikosten selvittelyn oheen ripotellaan historiallisia kuriositeetteja. Kullanhuuhtojassa lukija pääsee ay-miesten muisteloiden kautta mukaan Euroopan ”hullun vuoden” 1968 junamatkalle Helsingistä Bulgariaan.

Upolla levyseppänä työskennellyt Sandberg (s. 1946) oli neljä päivää kestäneellä matkalla mukana itsekin. Koko itäblokin läpi ajaneen junan tarkoituksena oli pönkittää sosialismin ilosanomaa.

– Enimmäkseen junassa oli tietysti vasemmistolaisia, mutta oli siellä kokoomuksenkin nuoriso-osastoa. Menomatkalla oli isot juhlat joka asemalla, paluumatkalla juhlat piti keksiä itse, Sandberg muistelee.

Koska aatteen palo oli suuri, junassa puuhattiin muutakin kuin virallisia kommunikeoita. Kirjaan on päätynyt kuvaus epävirallisista ”avioliitoista”, joita nuoret solmivat keskenään.

– Itse en päässyt sellaisesta osalliseksi, mutta juttuja kuulin kyllä, Sandberg vahvistaa.

Heittolalla on esikuva todellisuudessa

Sandbergin mukaan yksi kirjailijantyön suurimmista palkinnoista on se, kun mehukkaan tosielämän tapahtuman saa iskostettua osaksi fiktiota. Myös komisario Heittolalla on esikuvansa todellisuudessa.

Timo Sandbergin mukaan parasta kirjailijan työssä on se, kun mehukkaan tosielämän tapahtuman saa nivottua osaksi fiktiivisen romaanin juonta. Kuva: Sami Kuusivirta

– Se syntyi vähän vahingossa. Kävin aikoinaan Järvenpäässä perehtymässä poliisin työhön. Siellä laitoksella istui ruutupaidassa sellainen luottamusta herättävä henkilö. En tutustunut häneen koskaan tarkemmin, mutta tuli sellainen olo, että siinä voisi olla sopiva tyyppi romaaniin.

Otso Kekkiä Sandberg kertoo luonnostelleensa paljon tarkemmin kuin Heittolaa. Tavoitteena oli luoda lahtelainen poliisi, joka onnistui säilyttämään puoluettomuutensa läpi sisällissodan jälkeisten poliittisten myllerrysten.

Koska Sandbergilla on lukijoita muuallakin kuin Hämeessä, kirjailijan täytyy kuitenkin käyttää harkintaa sen suhteen, paljonko paikallisväriä kirjoihin voi laittaa. Kullanhuuhtojaan Sandberg on kätkenyt vihjeen, jonka mukaan Heittola taitaa ratkoa veritekoja seuraavaksi Lapakiston retkeilyalueella. Onko näin?

– Sitä en vielä osaa luvata. Mutta niin kauan yritän kirjoittaa, kun vintissä valo palaa.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi