Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Ismo Alanko halusi tehdä pirteän, energisen ja hauskan levyn

Ismo Alanko sanoo, että hänen uusin levynsä tiivistyy kysymykseen: Osaatko olla ihmisenä? Se on merkittävämpää, kuin jättää itsestään kuva valtavana merkkihenkilönä.

Ismo Alanko julkaisi 17. toukokuuta ensimmäisen levynsä neljään vuoteen. Kuva: Miikka Pirinen

Minä halusin olla niin kuin Beethoven. Niin toteaa nimellään Ismo Alangon uusi levy, tekijänsä 14. sooloalbumi, jos mukaan lasketaan myös Ismo Alanko Säätiö- ja Ismo Alanko Teholla -kokoonpanojen levyt, mutta ei konserttijulkaisuja.

Uuden levysi kansikuvan pojasta tulee mieleen Sielun Veljien Suomi-Finland-lp:n Raimo Ilaskiven näköinen lihapää. Ovatko nämä hahmot sukulaisia?

– Voivat olla. Minä itse tässä uudessa olen kuitenkin seitsenvuotiaana. Se on kuvanveistäjä Veikko Jalavan veistos. Hän oli meidän äidin tuttuja ja teki meistä kaikista lapsista kipsiveistokset, kun mentiin kouluun. Istuin Kirkkokadulla mallina useita kertoja, oli vaikea pysyä tuolissa seitsemänvuotiaana. Se on siis kipsiveistos, jota kannessa on vähän värjätty. Äitini Anna-Liisan kuoleman jälkeen patsas päätyi haltuuni, pyöri himassa ja yhtyi mielessäni tähän Minä halusin olla niin kuin Beethoven -ideaan. Koulun musiikkikirjassa oli kuva Beethovenin kipsiveistoksesta, missä sillä oli tukka pystyssä ja tuima katse. Nämä asiat linkittyivät.

Äitisi Anna-Liisa Alanko menehtyi viime vuonna. Pistikö se ajattelemaan elämää uudella tavalla?

– Aina läheisten poismeno pysäyttää ja laittaa miettimään elämän rajallisuutta. Eihän sille mitään voi. Muitakin läheisiä ihmisiä on mennyt viime vuosina. Ehkä siksi halusin tehdä hilpeän levyn. Täytyy iloita elämästä niin kauan kuin sitä vielä on.

Minä halusin olla niin kuin Beethoven on rocklevy, jota on hankalaa puristaa ytimekkääseen määritelmään. Voisiko sen sanoa jatkavan siitä, mihin edeltäjä Ismo Kullervo Alanko (2015) jäi?

– Ainahan mun musa on sellaista, että siinä on aika paljon kerroksia. Ismo Kullervo Alangossa halusin tehdä kauniita lauluja ja kääntyä sisäänpäin, sisäavaruudelliseen henkilökohtaiseen kokemukseen. Nyt lähtökohta oli päinvastainen. Halusin avata ikkunat ulos, tehdä energisen ja pirteän ja mun mittakaavassa hauskan levyn. Pyrin vapautuneeseen, surrealistiseen ilmaisuun. Että mukana olisi niitä hyveitä, mitä rock meille tarjoaa, mutta että musa olisi myös tässä ajassa kiinni.

Avauskappale Suomarssi toi mieleen Timo Rautiaisen suomihevin kohtaamassa Led Zeppelinin itäiset harmoniat.

– Siinä on kertosäkeen hokeman taustalla vähän sibeliaaninenkin melodia.

Musiikkilehti Soundin haastattelussa ennätit jo kertoa, että olet piilottanut uudelle levylle viittauksia. Onko Voi ei! -kappaleen ”voi ei, voi ei” Knausgård-viite?

– Ei kyllä tietääkseni. Olen kyllä lukenut Knausgårdia, mutta en tunnusta. ”Voi ei” on aika yleinen ilmaisu puhekielessä... (naurua) Mun viittaukseni eivät ole viittauksia perinteisessä mielessä. Niitä tulee, kun alitajunta päättää. Kun on niin kauan harjoittanut instrumenttia, joka muuttaa alitajunnan pulputusta laulettavaksi rocklyriikaksi, tulee automaattisesti intertekstuaalisuutta ilman, että kelaa, että viittaanpa nyt tohon.

Transsioletettu tanssi kuulostaa siltä, että yrität lyödä Neljä ruusua heidän omilla aseillaan. Onko tämä nyt sitten intertekstuaalinen viittaus veljeen?

– Ei tietoisella tasolla. Yritin tehdä siitä kertosäkeestä sellaista Corolla-diskoa. A-osa on Sielun Veljet -henkistä pöhköfunkkia.

Onko useita taiteilijoita luetteleva Nuorena nukkuneet jatko-osa Taiteilijaelämäälle?

– Et ole ensimmäinen, joka tästä kysyy. Tuottaja Riku Mattila oli sitä mieltä, että näin on. En ollut ajatellut koko asiaa. Sama päähenkilö, joka Taiteilijaelämässä nauraa itseironisesti paskalle, jonka keskellä on parhaillaan riehumassa, tarkkailee tässä laulussa pari vuosikymmentä myöhemmin asiaa uudesta näkökulmasta.

Nuorten taiteilijasielujen entiset esikuvahahmot, Mukat ja Morrisonit, riippuvat yhä harvempien seinillä. Eikö siinä ole tragiikkaakin, että kulttuurin tulisielut eivät kiinnosta nuoria?

– Nuorille tarjotaan esikuvia koko ajan, ne ovat vain erilaisia tänä päivänä. Nyt pyritään olemaan kilttejä ja poliittisesti korrekteja. Mun nuoruuden esikuvat olivat boheemeja. Huonot elämäntavat ja karkea käyttäytyminen olivat suotavia ominaisuuksia. Maailma on muuttunut. Suurmiestaiteilijaneromyytin purkaminen ei ole huono asia, vaikka itse hulluja neroja olen lapsena ja teininä ihaillutkin. Olennaisin asia ehkä on, mikä tässä levylläkin on se tiivistynein sanoma: Osaatko olla? Osaatko olla ihmisenä? Se on merkittävämpää, kuin jättää itsestään kuva valtavana merkkihenkilönä.

Kun miettii nykyajan hahmojen ikonisuutta, luulen, että ruotsalaisesta ilmastomarssijasta Greta Thunbergista voi tulla Che Gueveran kaltainen kasvo.

– Kyllä. Hänen työnsä on tietyllä tavalla hirveän positiivista. Tietyllä tavalla kauhistuttavaa, että lasten täytyy tehdä tuollaista tässä maailmantilanteessa. Me aikuiset emme siihen pysty.

”Tästä uudesta levystä ihmisten kanssa juttelemisessa on sellainen mielenkiintoinen piirre, että koko ajan mennään jostain syystä hirveän diippeihin juttuihin, vaikka olen yrittänyt tehdä hauskan rokkilevyn.” Ismo Alanko on tehnyt laskutavasta riippuen soolouransa 14. albumin. Kuva: Miikka Pirinen

Viittaat sukupuolikeskusteluun uudella Ukkosenjumala Rauni -kappaleella.

– Peräänkuulutettu taivasten valtias on siinä kappaleessa nainen. Rauni on jännittävä nimi, se voi olla miehen tai naisen. Joidenkin mukaan mytologioiden Rauni ei ole ukkosenjumalan puoliso vaan itse ukkosenjumala. Tein sitten oman tulkintani. Ja on siinä tämän ajan keskeistä problematiikkaa ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta, ilmastonmuutoksesta, lyhyessä ajassa saavutetusta kriisistä. On pahasti hakusessaan tällä hetkellä, pystymmekö elämään tasapainossa maapallon kanssa.

– Tästä uudesta levystä ihmisten kanssa juttelemisessa on muuten sellainen mielenkiintoinen piirre, että koko ajan mennään jostain syystä hirveän diippeihin juttuihin, vaikka olen yrittänyt tehdä hauskan rokkilevyn... (naurua) Ilmeisesti teksteistä nousevat ne teemat tästä ajasta. Ajatellen, että hyvä musa on kuin elämä itsessään. Siellä on hyvä ja paha, ilo ja ahdistus. Ne ovat muutenkin läsnä koko ajan tässä maailmassa, miksei samassa biisissäkin. Vaikka koen ilmastoahdistusta, voin iloita elämästä.

Vihaan Kalevalaa -kappaleessa sinulta saadaan vähintään rivien välissä kannanotto Eurooppa- ja rajat kiinni -keskusteluihin: ”Suomalainen ihminen on tuontikarjaa.”

– Saat tulkita asiaa täysin vapaasti tällä tavalla, enkä pahastu siitä. Itse en pysty analysoimaan, mitä haluan sillä kertoa. Lupasin tehdä Tuomari Nurmion ja Juha Hurmeen Kalevala-projektiin biisin. Kriiseilin ankarasti ja epäilin kykyäni. Turhautuneena ryöpsäytin kaikki lapsuuden traumat aiheesta ja vähän nykyajastakin. Tein demon ja totesin, että tämähän on vitun hyvä biisi.

Vanhat Ilosaaren tunnelmat, Hassisen Koneen treenikämppä ja väsynyt haastattelusi tallentuivat Kaurismäen veljesten Saimaa-ilmiöön. Millä mielellä ajattelet noita nuoruuden kesiä?

– Se oli jännittävää ja hauskaa aikaa, mutta myös stressaavaa, tosi vaikeaa henkisesti. Ujosta maalaispojasta pamahti rokkitähti. Siinä oli sulattelemista. Se kaikki tuli tosi nopeasti. Ei helppo kokemus. Mutta ajat oli kivat. Sen ajan tähteys oli erilaista kuin olla tähti tänä päivänä. Miten Martti Syrjä selittikään ulkomaalaisille, ”we have this thing called reilu meininki”, kun ulkomaalaiset ihmettelivät, miten maan suurimmat artistit voivat pyöriä jengin kanssa juomassa kaljaa. Se oli vielä sitä, punkin jälkeistä reilua meininkiä.

Sinut vihitään Itä-Suomen yliopiston filosofian kunniatohtoriksi kesäkuussa. Minkälaisin miettein avasit asiasta kertovan kirjeen?

– Mitenköhän sanoisin, että tulisin oikein ymmärretyksi. Olin hämmentynyt, että mikä juttu tämä on. Seuraavaksi ilahtunut, että tämähän on hauska ja positiivinen asia. Sen jälkeen olin nöyrällä tavalla otettu. Tämmöinen vaatimaton suomalainen osa minussa heräsi, että mitäs minä nyt olen tehnyt ansaitakseni moisen. Minulla ei ole ollut yliopistomaailman kanssa mitään tekemistä, mutta onhan näitä taiteilijoille annettu ennenkin.

Liittyykö promootioon luento, kuten esimerkiksi Bob Dylanin kirjallisuuden Nobel-palkintoon?

– Tähän liittyvä pelko oli, että minulta vaaditaan jotain puhetta. Tähän mennessä kukaan ei ole kertonut, että mitään sellaista pitäisi tehdä. Täytyy varmistaa yliopistolta, ettei tule yllätyksiä... (naurua)

Minä halusin olla niin kuin Beethoven julkaistiin 17.5. Ismo Alanko avaa kesäkiertueensa Mössöltä Lahdessa 7.6. Sinfonia Lahden solistina hän on 23.8.

Suonna Kononen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi