Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Elokuva-arvio: Budapestin auringonlasku näyttää hienolta, mutta jää valitettavan hämäräksi

Son of Saul -ohjaajan uusi elokuva maalailee mahtipontista allegoriaa vuosisadan alun Budapestistä.

Budapestin auringonlasku -elokuvan keskeisiä tapahtumapaikkoja on hattukauppa. Kuva: -

Budapestin auringonlasku

2 / 5 tähteä

Unkarilaisohjaaja László Nemesin esikoiselokuva Son of Saul (2016) rohmusi ylistystä ja palkintoja, muiden muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin.

Kunnianhimoinen elokuva kertoi keskitysleirin kauhuista omaperäisellä tavalla, kuvaten tapahtumia rajatusta näkökulmasta ja antaen yleisön rakentaa omat mielikuvansa äänimaiseman perusteella. Tuhoamisleirin arkeen eläytyminen on sinänsä hävitty taistelu: ovathan leireiltä selvinneetkin todenneet kaikki kuvaukset riittämättömiksi. Tästä mahdottomuudesta kirposi muun muassa Nobel-kirjailija Imre Kertészin tuotannon problematiikka.

Mutta Nemesin päätä ei selvästikään palella, hyvässä ja pahassa. Hänen uusin elokuvansa peruuttaa ajassa vuosisadan alun Budapestiin, vuoteen 1913, punoen kryptisen salapoliisitarinan Itävalta-Unkarin jännitteistä ja rappiosta 1. maailmansodan kynnyksellä. Haastatteluissa Nemes väittää elokuvan heijastelevan monin tavoin myös nykypäivän Eurooppaa.

Veljeä etsimässä

Nuori, voimakastahtoinen Irisz Leiter (Juli Jakab) saapuu Triestestä synnyinkaupunkiinsa Budapestiin aloittaakseen työt ylellisessä hattukaupassa, joka aikoinaan kuului hänen vanhemmilleen. Hattukauppa tuhoutui vanhempien hengen vaatineessa tulipalossa, minkä jälkeen liikemies Oszkar Brill (Vlad Ivanov) on ehostanut kaupan entiselleen.

Brill ei anna Iriszille töitä, vain yösijan. Yön pimeydessä Iriszin huoneeseen tunkeutuu hysteerinen mies, jonka sekavista puheista selviää, että Iriszillä on veli, Sandor. Sandorin huhutaan teurastaneen kreivin ja vetäytyneen maan alle.

Irisz ryhtyy etsimään veljeään, vähän samaan tapaan kuin Son of Saulin keskitysleirivanki etsi rabbia, joka voisi siunata vangin kuolleen pojan. Iriszin harhailu veljen jalanjäljissä availee tirkistysaukkoja alamaailman loukkoihin ja kuninkaallisten kabinetteihin.

Jää sekavaksi

Allegorisen tarinan avainlauseeksi tarjotaan mahtipontista tokaisua sivuhenkilöltä Iriszille: ”maailman kauhut kätkeytyvät kauniiden asioiden taakse.”

Ehkä näin on, mutta hämäräksi jää, 144 minuutin mittaisen elokuvan jälkeen, mistä näissä kauhuissa oli kysymys, ja mihin näin yksinkertaisen ajankuvan välittämisessä tarvitaan grandioosia hattusymboliikkaa ja arvoituksellista soutamista ja huopaamista sorrettujen ja sortajien välillä?

Sandorin hahmoon liittyvä mysteeri jää joko tahallisesti tai tahattomasti täysin auki.

Selväksi käy, että keisarikunnan kulissien takana muhii kaikenlaista korruptiota ja toisaalla epämääräiset anarkistit ja separatistit vehkeilevät salaliittojaan. Naisen asema on huono, ja valtaapitävät ovat vajoamassa dekadenssiin.

Elokuvan teennäistä, laskelmallista salaperäisyyttä korostaa kuiskiva replikointi ja maneeriseksi taantuva kameratyö, joka tyrkyttää Jakabin ilmeettömyyttä kuin elämää suurempaa salaisuutta.

Tyylipisteet ovat asia erikseen: upealtahan tämä näyttää ja kuulostaa. Etenkin lavastus ja pukusuunnittelu ovat kaunista katseltavaa.

Ohjaus: Laszlo Nemes, käsikirjoitus: László Nemes, Clara Royer, Matthieu Taponier, kuvaus: Matyas, Erdely, musiikki: László Melis. Pääosissa: Juli Jakab, Vlad Ivanov. Tyylilaji: Draama. K-12.

Jarno Lindemark
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi