Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Tutkijan huoli: lastenkirjoja tehdään nyt enemmän kuin koskaan, mutta miksi ne eivät näy missään?

Luettujen tarinoiden kautta lapsi voi ”kuivaharjoitella” tunteita, sanoo lastenkirjojen tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen.

Lastenkirjainstituutin tiloissa Tampereella on näyttely yli tuhannesta viime vuonna ilmestyneistä lasten- ja nuortenkirjoista. ”Todella moni hyvä lastenkirja odottaa lukijaansa", lastenkirjojen tutkija Kuva: Petri Huhtinen

Nyt puhutaan lastenkirjoista ja lukemisesta. Huoli lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisestä ja sanavaraston ehtymisestä on herättänyt niin varhaiskasvattajat, opettajat kuin kirjastoväenkin. Vielä kun saataisiin vanhemmat tähän mukaan, sanoo lastenkirjatutkija Päivi Heikkilä-Halttunen.

– Lasten lukutaidon huomio on nyt vanhemmissa. Tunnen sympatiaa nykyperheitä kohtaan, joissa elämä voi olla todella hektistä. Kasvatus voi olla ajan kasvatuspaineissa aika lailla suorittamista, vailla rohkeutta soveltaa ja kehittää omaan perheeseen sopivia tapoja lukemiseen, tutkija sanoo.

Suorittaminen ei sovi lukemiseen, jos muuhunkaan, Heikkilä-Halttunen näkee. On hyvä, jos lapselle luetaan edes ne ”pakolliset” Kunnakset, Nopolat ja Parvelat, mutta ei lukemista tarvitse siihen jättää.

– Lukemaan innostaminen on pitkäkestoinen tinki, johon aikuisten pitäisi sitoutua. Lukuhetket tukevat koko perheen hyvinvointia, lapsen kasvua ja tunteiden kehittymistä. Lukeminen antaa lapselle kieltä itseilmaisuun.

Lue ja kannusta lukemaan

On lukutoukkia, ahmimisikäisiä, keskitien kulkijoita ja lapsia, jotka ”pelaa, eikä mitään lue”. Lapsen ”perusjuttu” ei välttämättä olekaan lukeminen, mutta lapsi tarttuu siihen, mikä kiinnostaa, Heikkilä-Halttunen uskoo. Lapsi innostuu mielikuvituksesta, kirjaimista, kielistä ja sanoista.

– Pientäkin kipinää kannattaa tukea, ei vähätellä. Myönteistä asennetta lukemista ja lukutaitoa kohtaan perään vanhemmilta. Lukemisen pohjan antaminen on vanhempien tehtävä, jota varhaiskasvatus ja koulu tukevat. Varhainen lukeminen ja monipuolinen sanavarasto auttavat päiväkodin ja koulun aloittanutta lukuaineissa, matematiikassa, keskittymisessä ja kyvyssä ottaa vastaan opetusta.

Päivi Heikkilä-Halttunen kannustaa tukemaan lasten pientäkin lukukipinää: lukeminen ei voi koskaan olla väärin. Kuva: Petri Huhtinen

Lukemisen hyöty leviää laajalle, mutta ladataanko lukemiseen jo liikaa?

– Jospa ajattelisi niin, että on ilo ja etuoikeus lukea lapselle, se on helppoa ja tuo pelkkää plussaa. Hoksataan ottaa lukeminen osaksi päivän rauhoittavia rutiineja ja kuljettaa sitä sopivina haukkapaloina höystäen muuta elämää. Käydään kirjastossa, tarjotaan lapsen herkkyyskautta tukevia kirjoja lapsen ulottuville, annetaan kirjojen näkyä kodissa.

Miksi lastenkirja ei näy missään?

Lastenkirjoja ilmestyy enemmän kuin koskaan. Heikkilä-Halttusta harmittaa, miten suuri osa kirjoista jää vaille huomiota.

– Isolla rahalla markkinoidut kirjat tavoittavat lukijoiden silmät ja korvat, muu jää katveeseen. Lastenkirjallisuuden näkyvyys on vähentynyt myös sanomalehdissä. On siis vaikea tietää, mitä kirjoja ylipäätään on ilmestynyt. Kirjavinkkejä kannattaa kysyä vaikka kirjastosta.

Jospa ajattelisi niin, että on ilo ja etuoikeus lukea lapselle, se on helppoa ja tuo pelkkää plussaa. Tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen

Heikkilä-Halttunen liputtaa kotimaisen lastenkirjan puolesta. Suomalaisessa lastenkirjassa näkyy tuttu arki, suuhun sopiva kieli ja laadukas kuvitus. Hyvä lastenkirja ei tyhjene yhdellä lukemiskerralla.

– Lukemalla vanhempi voi saada kansien välistä hieman salatietoa lapsesta. Mitä palautetta lapsi antaa lukemisen ja kuuntelemisen parissa, miten hän mutustelee luettua, mitä sieltä nousee. Lastenkirjaa voi käyttää eri tarkoituksissa, ei vain nukuttajana. Se on pehmeä väylä, jolla voi sanoittaa erilaisia tunteita, surua, iloa, empatiaa ja toisen huomioimista.

Kohtaaminen on Heikkilä-Halttusen mielestä lapselle lukemisen parhaita puolia.

– Puheterapeuteilta tuleva palaute kertoo, että entistä enemmän on lapsia, joille ei ole päässyt syntymään auttavaa sanavarastoa. Selittäjänä on varhaisen vuorovaikutuksen väheneminen kodeissa. Kenties siellä jokainen puuhailee omiaan. Sidos kieleen syntyy arkisen jutustelun, höpöttelyn, toiminnallisen loruttelun, lähellä olemisen ja lukemisen kautta.

Lastenkirja on kiinni ajassaan

Aikuiset kokevat lastenkirjatarjonnan usein ympäripyöreän kepeänä, harmittomana ja herttaisena. Lastenkirja on kuitenkin ajassa kiinni, ja se pystyy lyhyemmän muotonsa ansiosta reagoimaan usein aikuisten kirjallisuutta nopeammin ajan ilmiöihin, tutkija muistuttaa.

Lukuhetket tukevat koko perheen hyvinvointia, lapsen kasvua ja tunteiden kehittymistä. Tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen

Lastenkirjojen nykyteemoja ovat esimerkiksi erilaisten perheiden arki, lasten ja vanhempien väliset suhteet, huoli luonnosta, kehopositiivisuus, moniarvoisuus ja -kulttuurisuus.

– Tietoisuus siitä, että kirjoista löytyy paljon yhteiskunnallisiakin ulottuvuuksia, antaa aikuisille hyvän syyn päivittää vanhentuneita käsityksiään. Nykyisen aikaansa seuraavan lastenkirjallisuuden vahvuus on siinä, että asioita ei osoitella sormella, tutkija kuvaa.

Pienten lasten vanhempia rohkaistaan lukemaan lapsilleen myös meneillään olevissa lukemisen suurhankkeissa. Esimerkiksi Suomen Kulttuurirahaston ja Lukukeskuksen toteuttama Lukulahja lapselle kohdistuu juuri neuvola- ja varhaiskasvatusikäisten lasten perheisiin.

Kielitietoisuus ja tunnetaidot on otettu mukaan myös opetussuunnitelmiin.

– Tuntuu siltä, että lastenkirjailijat, kuvittajat ja kustantajat seuraavat nykyisin tarkasti uusien opetussuunnitelmien painotuksia. Esimerkiksi tunnekasvatus näkyy selkeästi kotimaisissa lastenkirjoissa, Heikkilä-Halttunen sanoo.

Uusia kotimaisia lastenkirjoja

Päivi Heikkilä-Halttunen suosittelee

Kieli tutuksi lorutellen: Hannele Huovi & Elina Warsta: Hiiri mittaa maailmaa. Valitut lastenrunot 1979–2019, Tammi 2019.

Kartonkinen katselukirja: Aino-Maija Metsola: Värit ja muodot, Nemo 2019.

Kartonkinen katselukirja: Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Pulmu asuu, S&S 2019.

Kirjasto tutuksi: Kristiina Louhi: Tomppa ja Kerttu kirjatoukka, Tammi 2018.

Iloa kielestä: Kirsti Kuronen & Karoliina Pertamo: Kerro minulle kaunis sana, Karisto 2019.

Perhesuhteet: Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur-kuvakirjat, WSOY 2016 ja 2018, 2019.

Tunnekasvatus: Lena Frölander-Ulf: Minä, Muru ja metsä; Isä, minä ja meri S & S 2016 ja 2018.

Minäkuva, rohkeus: Marika Maijala: Ruusun matka, Etana Editions 2018.

Ympäristötietoisuus: Juha-Pekka Koskinen: Matilda pelastaa maailman, kuv. Paula Mela, Karisto 2018.

Kuvakirja lukemisen ilosta: Sanna Pelliccioni & Siri Kolu: Lue minut, Otava 2019.

Ääneen luettava jatkotarina: Lena Frölander-Ulf: Nelson Tiikeritassu, Teos 2019.

Sari Toivakka
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi