Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Elisa Tiilikainen, Anni Ylävaara ja Kusti Miettinen tunnetaan paremmin taiteilijanimillään – miksi taiteilijat kätkeytyvät salanimien taakse?

Nimimerkin käyttö voi varjella yksityisyyttä, helpottaa markkinointia tai vapauttaa uudenlaiseen luovuuteen.

Rosa Liksom eli Anni Ylävaara. Kuva: Niko Jouhkimainen

Kun Hytti nro 6 vuonna 2011 voitti Finlandia-palkinnon, Anni Ylävaara totesi, ettei julkisuutta enää voinut välttää. Yli 15 vuotta hän oli kirjoittanut salanimellä, niin etteivät ensimmäisten kirjojen ilmestyessä edes lähisukulaiset tienneet, kuka oli Rosa Liksomin nimen takana.

Anni Ylävaara ei ole yksin. Moni taiteilija haluaa julkaista teoksensa muulla kuin omalla nimellään.

Oman yksityisyyden varjeleminen on yksi syy. Pienestä ylitorniolaiskylästä kotoisin ollut Ylävaara koki, ettei olisi voinut kirjoittaa avoimesti omalla nimellään. Samoin esimerkiksi Haloo Helsinki -yhtyeen Elli Haloo onnistui massiivisesta suosiosta huolimatta vuosikaudet pitämään oikean nimensä salassa faneilta ja on vasta viime aikoina ryhtynyt antamaan haastatteluja Elisa Tiilikaisena.

Taiteilijanimien taustalla on kuitenkin paljon muitakin tarinoita.

Naiset esiintyneet miehinä

Joskus taiteilijanimeen turvaudutaan siinä pelossa, että oikean nimen käyttö karkottaisi yleisön. Koska miehet ja pojat tarttuvat selvästi useammin miehen kuin naisen kirjoittamaan kirjaan, moni naiskirjailija on historian aikana päätynyt joko maskuliiniseen tai sukupuolettomaan pseudonyymiin – Mary Ann Evans kirjoitti George Eliotina, Nelle Harper Lee pudotti pois etunimensä.

Viime aikojen tunnetuin tapaus lienee J. K. Rowling. Vasta kun Harry Potterin ensimmäiset osat olivat saavuttaneet niin tyttöjen kuin poikienkin suosion, uskallettiin paljastaa, että kirjailijan etunimi olikin Joanne. Suomessa tyttöjen ja naisten viihdekirjallisuudestaan tunnettu Tuija Lehtinen on julkaissut pojille suunnattuja lastenkirjoja T. H. Lehtisenä.

Naisen nimeä käyttävät miehet ovat harvemmassa, mutta esimerkkiä ei tarvitse etsiä omaa maakuntaa kauempaa. Tohmajärveläissyntyisen Algot Untolan lukuisista kirjailijanimistä tunnetuin on Maiju Lassila.

Maiju Lassila eli Algot Untola.

Leimautumisen pelko

Taiteilijanimen käyttöön voi kannustaa myös ristiriita siviiliammatin ja taiteen välillä.

Kirsti Manninen teki esikoisromaaninsa ilmestyessä väitöskirjaa, ja kustantajan mielestä hänen ei kannattanut vaarantaa tieteellistä uraansa leimautumalla viihdekirjailijaksi, joten kirjailijanimeksi keksittiin Enni Mustonen. Vaikka tiedeura sai myöhemmin väistyä ammattikirjailijuuden tieltä, pseudonyymi jäi käyttöön.

Viime vuosina samaan ratkaisuun on päätynyt historiallisia eroottisia dekkareita kirjoittava Nina Hurma. Yliopistolla työskentelevän kirjailijan oikeaa nimeä ei ole missään julkisesti yhdistetty hänen teoksiinsa.

Irti ennakkokäsityksistä

Toisinaan taiteilijanimi antaa ihmiselle mahdollisuuden tehdä monenlaista taidetta ennakkokäsitysten häiritsemättä. Muun muassa Algot Untola kirjoitti eri pseudonyymeillään varsin erityyppistä kirjallisuutta.

Joanne Rowling on julkaissut dekkareita Robert Galbraithin nimellä, salapoliisitarinoistaan tunnettu Agatha Christie puolestaan rakkaus- ja ihmissuhderomaaneja Mary Westmacottina. Pauliina Vanhatalo kirjoittaa avoimesti kahdella nimellä: perinteisiä romaaneja omallaan, chick litiä Veera Vaahterana.

1980-luvulla huomiota herätti suomalainen Jukka Larsson, jonka ”esikoisteosta” ylistettiin muun muassa asiantuntevista vankilakuvauksista. Vasta jälkeenpäin kirjoittajaksi paljastui Pirkko Saisio, jonka omalla nimellään kirjoittamaa vankila-aiheista näytelmää oli samanaikaisesti arvosteltu tietämyksen puutteesta. ”Asiantuntemuksen” ratkaisivat siis kriitikkojen ennakkokäsitykset kirjailijasta.

Ja onhan ne komeamman kuuluisiakin

Oma nimi saattaa myös olla teosten kanssa ristiriidassa. Aleksis Stenvall oivalsi jo 1860-luvulla, että suomeksi kirjoittavan kirjailijan nimenä Aleksis Kivi kuulostaa vakuuttavammalta.

Tietyissä genreissä komean kuuloisilla taiteilijanimillä on pitkät perinteet. Esimerkiksi runokirjan kannessa Eino Leino tai L. Onerva tekee aivan erilaisen vaikutuksen kuin Einar Lönnbohm tai Hilja Onerva Lehtinen. Samoin jännityskirjailijana Petri Pykälä seurasi Sidney Sheldonin ja John le Carrén kaltaisten edeltäjiensä jalanjälkiä valitessaan kirjailijanimekseen Ilkka Remeksen.

Pelle Miljoona eli Petri Tiili. Kuva: Kimmo Kirves

Myös musiikkipiireissä katu-uskottava taiteilijanimi on olennainen. Andy McCoyssa on erilaista glamouria kuin Antti Hulkossa, eikä punkkarin nimi voi olla Petri Tiili tai hiphopparin Kimmo Laiho – yleisöön uppoaa paremmin Pelle Miljoona tai Elastinen. Elisa Tiilikainen aloittelee parhaillaan Haloo Helsingin jälkeistä soolouraansa nimellä Ellips.

Nimi on ollut tärkeä myös iskelmälavoilla. Markku Puputti ei aikoinaan kelvannut aloittelevan laulajan nimeksi, vaan puhelinluettelosta haettiin sukunimeksi komeammalta kuulostava Aro. Pari vuosikymmentä myöhemmin Jarkko Suo arveli, että levy-yhtiöiden edustajat tarttuisivat herkemmin Lauri Tähkän demoihin.

Markku Puputti eli Markku Aro. Kuva: Juhani Rännäli

Mutta kuten aina, poikkeuksia löytyy nimiasioissakin. Eräälle tangolupaukselle tyrkytettiin taiteilijanimeä Arja Karén, koska epäiltiin tämän oikean sukunimen karkottavan kuulijat. Laulaja ei kuitenkaan taiteilijanimeä kelpuuttanut vaan ilmoitti mieluummin esiintyvänsä rohkeasti omalla nimellään. Eikä nimi ole Arja Korisevan uraa haitannut.

”Ei Tuomas Vimma ole oikea ihminen”

Jos Kusti Miettinen olisi etukäteen osannut aavistaa Tuomas Vimman suosion, hän ei ehkä olisi julkaissut esikoistaan taiteilijanimellä.

– En ollut suunnitellut ryhtyväni täysipäiväiseksi kirjailijaksi, vaan kirja syntyi vähän kuin puolihuomaamatta. Ajattelin, että se on kokeilu enkä lähde riskeeraamaan, jos tuleekin lunta tupaan, hän kertoo Helsinki 12 -esikoisteoksensa synnystä.

Miettinen työskenteli niihin aikoihin graafikkona, ja hänen asiakkainaan oli isojakin pörssiyhtiöitä.

– Kirja oli vähän kyseenalainen, joten pelkäsin, tulisiko siitä ongelmia duunin kanssa. Lisäksi halusin suojata vanhempia sukulaisiani, jos joutuisin sen takia vaikka oikeuteen.

Ilmestyessään vuonna 2004 Helsinki 12 herättikin runsaasti keskustelua, mutta kokonaisvastaanotto oli hyvä. Sitä seurasi toinen ja kolmas kirja.

– Eikä nimelle enää siinä vaiheessa voinut tehdä mitään.

Kirjailijanuransa alkupuolella Kusti Miettinen piti tiukasti kiinni oikean nimensä salassa pysymisestä, mutta vuosien varrella linja on väljentynyt. Tuloksena on se, että osa ihmisistä tuntee hänet Kusti Miettisenä ja osa Tuomas Vimmana.

Kahden roolin sekoittuminen on aiheuttanut jopa käytännön ongelmia.

– Saan paljon postia Tuomas Vimman nimellä. Helsingissä postinkantajat oppivat tuomaan kirjeet oikeaan osoitteeseen, mutta pakettien noutamisessa on joskus tullut tenkkapoo, kun ei ole henkilötodistusta. Pariisissa asuessani minulle tuli kerran tärkeä paketti väärällä nimellä, ja postissa jouduin selittämään sitä ihan tosissaan.

Jopa kustantaja on kerran laatinut Miettiselle kustannussopimuksen Tuomas Vimman nimellä.

– Eihän Tuomas Vimma ole oikea ihminen. Siksi hän ei voi tehdä mitään sopimuksia sen enempää kuin vaikka pääsiäispupu, Miettinen naurahtaa.

”Aivan kuin olisimme taas esikoiskirjailijoita”

Yksi tämän hetken tiukimmin varjeltuja taiteilijanimiä Suomessa on Sorjonen-dekkareita kirjoittava J. M. Ilves. Kustantaja Gummeruksen mukaan salanimen takana on kaksi kotimaista ammattikirjailijaa, mutta heidän henkilöllisyydestään ei juurikaan liiku edes huhuja.

Salaisuudesta pidetään kiinni niin tiukasti, että ainoa mahdollisuus haastatella kirjailijoita on sähköpostitse kustantamon välityksellä. Nimettömien viestien mukana ei tihku pienintäkään vihjettä kaksikon henkilöllisyydestä.

– Pseudonyymin käyttö antaa meille mahdollisuuden työskennellä vapaana ennakko-odotuksista. Olemme voineet aloittaa tämän romaanisarjan kirjoittamisen ikään kuin puhtaalta pöydältä, mikä on tuntunut yllättävänkin vapauttavalta ja innostavalta, kirjailijat perustelevat viestissään.

– Aivan kuin olisimme esikoiskirjailijoita jälleen, se on kutkuttavaa.

Lisäksi he arvelevat lyhyen salanimen helpottavan markkinointia. Romaanisarjaa on käännetty tähän mennessä jo saksaksi, puolaksi ja viroksi, ja J. M. Ilves on heidän arvionsa mukaan ulkomaalaisille lukijoille armollisempi kuin ”kahden suomalaisen tekijän nimihirviö”.

Nimipaljastuksia ei ainakaan lähiaikoina ole luvassa.

– Neljäs Sorjonen ilmestyy syyskuussa, ja aiomme säilyttää salaisuuden ainakin niin kauan kuin sarjan julkaisu on kesken, kirjailijat kuittaavat.

”Muutama minuutti, niin nimeni oli vaihtunut”

Aina taiteilijanimen tavoitteena ei ole oman henkilöllisyyden kätkeminen. Joskus nimi on niin tärkeä osa identiteettiä, ettei sen käyttö jää pelkästään taiteeseen vaan se päätyy myös viralliseksi nimeksi.

Valokuvataiteilija Iiu Susiraja on oikealta nimeltään Pirre Karvinen. Kuva: Mikko Stig

Kuvataiteilija Iiu Susiraja rikkoo valokuvissaan arjen sääntöjä yllättävillä teoilla ja esineillä. Ainutlaatuinen nimi on linjassa hätkähdyttävän taiteen kanssa, ja mielenkiintoinen on myös tarina nimen taustalla.

Jo 17-vuotiaana silloinen Pirre Karvinen oli yrittänyt vaihtaa etunimekseen televisiossa näkemänsä Iiun, mutta nimenvaihto ei tuolloin mennyt läpi.

– Vuonna 2005 kävelin Helsingin maistraatin ohi, ja yhtäkkiä päätin, että kokeilen asiaa uudelleen. Menin tiskille, ja muutama minuutti, niin etunimeni oli vaihtunut, Susiraja kertoo.

Sukunimi puolestaan löytyi seuraavana vuonna osittain sattumalta. Useampana päivänä hän kävi Turun maistraatissa etsimässä tietokoneelta vapaita sukunimiä, ja Susirajan kohdalla yllättäen tärppäsi.

Kuva: Jusa Hämäläinen

Nimen vaihtaminen liittyi Susirajan mukaan taiteilijaksi haluamiseen. Vasta uuden nimen löytymisen jälkeen hänen taiteilijanuransa sai alkunsa.

– Ei alkuperäisessä nimessäni mitään vikaa ole, ja eihän sekään kovin yleinen ole. Mutta tämä on kyllä aivan mun näköinen ja oloinen nimi, Iiu Susiraja kiteyttää.

Anna Dannenberg
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi