Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Viulisti Veriko Tchumburidze tulkitsi väkevästi Sinfonia Lahden solistina

Veriko Tchumburidze soitti Sinfonia Lahden solistina torstaina. Kuva: Dünya Aslan Photography

Sinfonia Lahti
joht. Dima Slobodeniouk
Veriko Tchumburidze, viulu
Sibeliustalo 9.5.

Beethovenin Seitsemännen sinfonian kepposteleva riehakkuus oli mainiona vastapainona romanttiselle tunnekylläisyydelle, jota Sinfonia Lahti tarjosi konserttinsa alkupuolella.

Suomalaista kansallisromantiikkaa ja saksalaista täysromantiikkaa saatiin muhkea annos, mutta vähemmän kuultujen teosten muodossa: Leevi Madetojan Kullervo (1913) kertoo Kalevalan levottoman sankarin tarinan, Max Bruchin laaja Skottilainen fantasia (1880) puolestaan suodattaa skotlantilaisia kansansävelmiä osaksi säveltäjän omaa tyyliä.

Teoksissa vilisi romantiikan tyyliajattelulle ominaisia piirteitä, kuten kohtalokas sankaritarina Kullervossa sekä maisemallisuus ja kansanomaisuus Skottilaisessa fantasiassa. Skotlanti ylipäätään oli 1800-luvun trendimaa.

Georgialaistaustainen solisti

Nuori Veriko Tchumburidze aloitti viuluosuuden kypsän levollisesti. Melankolisesta usvasta leijui tunteikkaita tarinalinjoja, joihin georgialaistaustainen viulisti heittäytyi väkevästi. Hän seurasi musiikin vivahteita vilkkaan ilmeikkäästi luoden huokailevia kaarroksia, toteavia virkkeitä ja tanssahtelevia pyrähdyksiä. Taituroivat osuudet hän soitti hieman roiskivasti ja alleviivaten, musiikin olisi voinut puhua enemmän omasta puolestaan.

Yhdessä Dima Slobodenioukin johtaman orkesterin kanssa Tchumburidze sai kokonaisuuden vaeltamaan hengittävästi. Tunnelmoivasta laulullisuudesta erottuivat välillä selkeästi alkuperäiset skottilaiset melodiat, joihin viulisti tarttui iskevästi.

Ylimääräisenä Tchumburidze soitti georgialaisen säveltäjän Aleksandre Machavarianin viulukappaleen, jossa kuuluivat maan musiikilliset juuret. Georgialaistaustaisia klassisen musiikin huippuja riittää Lisa Batiashvilista Alexander Toradzeen.

Alkusoitto ja sinfonia

Alkusoittona kuultu Madetojan Kullervo sai Sinfonia Lahden ja Dima Slobodenioukin käsittelyssä erityisen kiihkeän tulkinnan. Polveileva runoelma säilytti Slobodenioukin johdolla jännitteensä edeten tiukoissa sykäyksissä kuin sarjakuva. Melodisissa purkauksissa orkesteri säteili pakahduttavasti.

Beethovenin kirkkaan tanssillinen seitsemäs sinfonia nosti konsertin päätteeksi hymyn huulille. Orkesteri soitti tyylinmukaisesti rapsakan suoraviivaisella otteella. Meno oli hilpeän energistä, joskin sointi varsin kuiva.

Sinfonian tunnetuin osa on Allegretto, surumarssiakin muistuttava hypnoottinen kulkue, jonka itsepintaisena toistuva melodia voi kasvaa pelottavan vääjäämättömäksi. Nyt Slobodeniouk vältteli vakavuutta ja lähestyi ylipäätään teosta maanläheisyydellä, jossa sinfonian ilkikurinen huumori, ronskius ja kieli poskella junnaavat toistot tulivat koettaviksi selkeästi mutta tyylikkäästi.

Finaali ei aivan yltänyt sellaiseen hurmaan johon siinä olisi aineksia, mutta esityksessä oli kaiken aikaa läsnä painokas kehollisen maadoituksen tuntu. Arvokkaasti astelevaa allegrettoa lukuun ottamatta kaikki sinfonian osat pursuavat villiä karkelointia, abstrakteja liikeratoja, joihin ihminen ei taipuisi mutta joita voisi löytää luonnosta.

Auli Särkiö
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi