Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Elokuva-arvio: Dome Karukosken Tolkienissa on satua, sotaa, rakkautta ja syvää ystävyyttä

Nicholas Hoult näyttelee aikuistunutta Tolkienia. Kuva: David Appleby

Tolkien

Tähtiä 4/5

Elokuva Sormusten herran luojasta herättää Suomessa erityistä mielenkiintoa sekä ohjaaja Dome Karukosken että J.R.R. Tolkienin Kalevala-sympatioiden vuoksi.

Voimmeko olla ylpeitä oman poikamme ensimmäisestä kansainvälisestä ohjauksesta? Kuullaanko elokuvassa viittauksia Kalevalaan, Suomeen ja äidinkieleemme?

Vastaus on yksiselitteinen: kyllä. Karukoski tekee jokseenkin pliisusta ja emotionaalisesti ylimakeasta käsikirjoituksesta perin laadukkaan ja tahdikkaan elokuvan.

Historiallinen epookki kerrotaan näyttävästi. 1900-luvun alun Englanti näyttäytyy pikkutarkasti kuvattuna, monitasoisena idyllinä. Birmingham, Sarehole sekä Oxfordin yliopisto heräävät henkiin.

Kerronnan dramaattisin taso sijoittuu kuitenkin ensimmäiseen maailmansotaan Ranskan länsirintamalle, jossa Tolkien taisteli. Näitä Sommen rintamakuvauksia Karukoski lisäkuvittaa Sormusten herrasta tutuilla symboleilla ja hahmoilla. Vaikka Tolkien itse irtisanoutui kirjojensa tulkinnoissa allegorioista, tämä elokuva esittää selittäviä vertauskuvia.

Kielen merkitys korostuu

Käsikirjoittajat David Gleeson ja Stephen Beresford ovat luoneet oman tulkintansa Tolkienin elämästä, kasvusta mieheksi ja kirjailijaksi. Ja kuten usein suurmiesten elokuvissa käy, tätäkin elämäkertaa kuorrutetaan kliseillä ja ennakoitavilla ratkaisuilla.

Tolkien on syntytarina ja kasvukertomus myyttejä luoneesta miehestä. Hyvistä oloista kotoisin oleva poika koki elämän yllätyksellisyyden. Orpous ei heittänyt häntä ja veljeään hunningolle, pelastus löytyi papista ja ylhäisörouvasta. Myöhemmille tarinoille tuli mahdollisuus kehittyä ja syntyä.

Draama kuvaa tiiviisti päähenkilön mielikuvituksen, draamantajun sekä kielellisen lahjakkuuden taustoja. Ensirakkauden huuma tuo mukanaan elämän ainoan naisen sekä hänen kauttaan muun muassa Wagnerin Ring-oopperan. Sormukset osoittavat olevansa muutakin kuin symboliikkaa. Lisäksi on neljän nuorukaisen tiivis veljeskunta, joka kestää kaiken paitsi ei sotaa.

Draaman oleellisin viesti on kuitenkin kielen merkityksessä. Tolkienin tarinoiden alkuvoima ilmenee kahdessa kohtauksessa, jossa hän keskustelee professori Joseph Wrightin kanssa kielen mielestä. Mitä kaikkea sanoilla voidaankaan ilmaista ja miten ilmaisuvoimaisia valituilla sanoilla kerrotut tarinan voivat parhaimmillaan olla.

Tasaiset roolityöt

Näyttelijätyö on tasaista. Aikuistunutta Tolkienia esittävässä Nicholas Houltissa on parhaimmillaan loisteliasta intohimoa ja hiljaa kyteviä tunteita. Kielitieteilijä Joseph Wrightia näyttelevä, aina yhtä upea Derek Jacobi tekee pienen mutta vaikuttavan roolin miehenä, joka ymmärsi Tolkienin poikkeukselliset kyvyt kauan ennen maailmankuuluja kirjoja.

Siitä suomalaisuudesta vielä. Kielemme ja Väinämöisemme mainitaan toki arvoisellaan tavalla. Ja kärsivällinen katsoja saattaa lopputekstien viimeisessä vaiheessa kuulla jotain kaunista ja tuttua. Sekin kauneus on osa meitä, vaikka olemmekin sen saaneet lahjaksi ja lainaksi Liettuasta.

Niin kulkevat soittimet, sävelet, sanat, kielet, myytit ja tarinat – kuten ihmisetkin. Maitten ja mantujen sekä aikakausien yli. Kaikkialle, kaikkiin vaikuttaen, lähtemättömät jälkensä jättäen.

Tyylilaji: draama, K-12

Jussi Virratvuori
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi