Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Miten näytellään suruista suurin, Iivari-patsaalla palkittu Saana Hyvärinen?

Saana Hyvärinen ja Teemu Palosaari Hiljaista musiikkia -näytelmässä. Pariskunnalla on oikeassa elämässä kolme lasta. Kuva: Katja Luoma

Saana Hyvärinen näyttelee lapsensa menettäneen Johannan roolin vavahduttavasti”, kirjoitti kollegani Millamari Uotila arvioidessaan Lahden kaupunginteatterin Hiljaista musiikkia -näytelmää viime syksynä.

Lahden Teatterikerho oli samaa mieltä ja päätti myöntää Hyväriselle perinteikkään Iivari-palkintonsa. Järjestysnumeroltaan sadas Iivari-pysti luovutettiin Hyväriselle Teatterikerhon Iivari-juhlassa vappuaattona.

Teatterikerhon mukaan Hyvärisen roolityö Lars Norénin näytelmässä oli ”hienovireistä tasapainottelua, joka tarjoaa katsojalle mahdollisuuden tutkia omaa suhtautumistaan suruun”.

Miten suru näytellään, Saana Hyvärinen?

Tein sitä varten valtavan pohjatyön, katsoin elokuvia ja luin paljon, mutta tietenkään surua ei ole vain yhdenlaista vaan jokainen kokee sen tavallaan. Koska tässä roolihahmoltani on kuollut pieni lapsi, päätin, että tulkinnan pitää lähteä todella vereslihaisesti ja tinkimättömästi. Täytyy uskaltaa olla haavoittuva ja paljas, oppia tavallaan kaikista rooleista pois. Vähän pelottikin, että kantaako se työ rampin yli.

Miten rooli otettiin vastaan?

Jotkut kysyivät, miten jaksan näytellä näin rankkaa roolia. Muistutin, että tämä on minulle vain leikkiä, joka kestää puolitoista tuntia mutta joillekin ihmisille todellisuutta joka päivä. Näytelmän tekijätapaamisissa kohtasimme ihmisiä, jotka ovat oikeasti menettäneet lapsia. Niistä pystyi aistimaan, että taisimme onnistua koko porukalla.

Teit tällä kaudella toisenkin traagisen roolin, Ikitiessä.

Joo, siinähän mä näyttelen myös naista, joka menettää lapsensa. Tästä tuli sattumoisin tällainen menetysten vuosi. Vaikka koko syksy meni suruverhossa, tuli myös sellainen olo, että tällaisten roolien takia sitä nuorena haaveili näyttelijän ammatista.

Lahden kaupunginteatterin Ikitie-näytelmässä Saana Hyvärisen näyttelemä Irina tulee lopulta teloitetuksi. Kuva: Lauri Rotko

Olet tullut viime aikoina usein ammutuksi – niinhän kävi Ikitiessä ja myös vuotta aiemmin, kun näyttelit Elma Laurilaa Pohjantähti-näytelmissä.

Joo (nauraa), niin on tosiaan päässyt käymään. Ensi kaudella taidan säästyä, sillä näyttelen Isä-näytelmässä hoitajaa ja lisäksi Aarresaaressa koiraa ja rottaa. On hienoa päästä tekemään taas lastenteatteria. Lapsista saa uskomattomasti energiaa.

Nähdäänkö sinut kesällä jossakin kesäteatterissa?

Ei, olemme linjanneet Teemun kanssa, että kesät pyhitetään lapsille, koska talvisin olemme kuusi päivää viikossa töissä. Kesällä matkustellaan, hengitellään ja mietitään, mitä muu elämä oikeastaan onkaan. Siitä saa sitten taas aineksia tänne teatteriin.

Miten arvotat itse Iivari-pystiä?

Olen saanut aiemmin parhaan naisnäyttelijän palkinnon Moskovan filmijuhlilla ja ollut televisioroolista Venla-ehdokkaana, mutta teatteritöistä minua ei ole palkittu. Kyllä se sanattomaksi vetää, etenkin kun palkinto tuli roolista, jonka uskon säilyvän muistoissani loppuikäni.

Iivari-patsaan ohella Lahden Teatterikerho on myöntänyt tänä vuonna Lahden kaupunginteatterin näyttelijöille apurahoja yhteensä 20 015 euroa.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi