Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Johanna Venho saa Sylvi Kekkosen äänen kuuluviin erinomaisessa romaanissaan

Johanna Venhon romaanin minäkertojina toimivat Sylvi Kekkonen ja hänestä muotokuvaa tekevä kuvanveistäjä Essi Renvall. Kuva: Veikko Somerpuro

Johanna Venho

Ensimmäinen nainen

WSOY 2019. 261 s.

Sylvi Kekkonen (1900–1974) seurasi Ester Ståhlbergin jalanjälkiä: hän ei tyytynyt olemaan vain presidentti Urho Kekkosen puoliso, vaan hän oli myös kirjailija.

Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen paneutuukin erityisesti Sylvi Kekkosen kirjoittamiseen oman äänen esille saamisena. Kun siihen tulee tauko, koko olemus kärsii: ”se sentään on ollut vain minun, sitä ei voi kukaan tehdä puolestani”.

Ensimmäisen naisen rakenne on tehokas. Hallitseva minäkertoja on Sylvi itse, ja kerronta-aika on enimmäkseen loppukesä 1966, juuri luottoystävä Marja-Liisa Vartion poismenon jälkeinen aika. Hänelle Sylvi puhelee niin kuin hän olisi yhä läsnä. Jotkut päiväkirjaotteet vievät kerrontaa kauemmaksi, mutta hallitseva aikamuoto on preesens. Se takaa myös kerronnan intensiivisyyden. Miljöönä on enimmäkseen Katerman kesämökki.

Toinen, sivuroolisempi, minäkertoja on kuvanveistäjä Essi Renvall, jonka muotokuva Sylvi Kekkosesta ei tahdo mitenkään onnistua. Sylvi ei taivu muottiin, hänen sisimpäänsä ei saa vangituksi. Samalla Venho saa taitavasti kudottua mukaan taiteen tekemisen ongelmat ja taiteilijoiden erilaiset lähtökohdat, katkeruuden ja kiukunkin.

Jäljelle jää katkeruus

Venhon kirjoitustyyli on lyyristä muttei kliseistä tai imelää. Sylvi ja Urho Kekkosen etääntyminen toisistaan aviokumppaneina on tuttua asiaa, mutta senkin Venho saa elämään.

Aviollinen hylkääminen ja Urho Kekkosen muiden naisten aiheuttama nöyryytys saavat vain vähäistä lohduketta siitä, että presidenttiparia yhdistivät intellektuaalisuus ja kirjallisuuden seuraaminen.

Jäljelle jää katkeruus: ”Urhoa olen kumminkin rakastanut, tajuatko, voin vain levittää kädet oman avuttomuuteni edessä. Rakastanut ja vihannut enemmän kuin ketään, koska hän on painanut tahtomattaan minut kapeaan rakoon. Ja jos olisi halunnut, hän olisi pystynyt minut vapauttamaan. Mutta sellaista ei juuri kukaan toiselle tee. Sellaista ei mies naiselle tee, ei tässä maailmanajassa.”

Ihon ikävä koskee: ”Joistain kohdin ihoni on varmasti paleltunut lautumille, kuivunut hilseileviksi laikuiksi, kun sitä ei kukaan kosketa. Ei sentään: koirat, pikkulapset, ne rakkaat, ne tulevat minuun kiinni.”

1950-luvulle sijoittuvissa päiväkirjamuotoisissa osuuksissa vihjataan arasta ihastumisesta Olavi Paavolaiseen, mutta sekin on kaikki kovin säädyllistä, vain unelmointia.

Rakkaus poikiin aiheuttaa myös ongelmia: ”Minä kasvoin äidiksi hitaasti, enkä sitten millään olisikaan päästänyt irti.”

Sylvi Kekkonen ei ollut helppo anoppi. ”Rakkaudesta puhun varovasti, avioliittoon en usko, mutta ystävyyden varaan rakennan” – ja niin Marja-Liisa Vartio saa kuolemansa jälkeenkin olla Sylvin mielenliikkeiden ja kipeimpien tuntojen vastaanottaja.

Lapsuuden lukot kulkivat mukana

Ulospäin hillitysti esiintyvä Sylvi Kekkonen kärsii lapsuutensa tunnelukoista. Kirjoittaminen onkin ensisijaisesti keino purkaa sanattomaksi painettua tuskaa.

Miehen ja naisen kielen erot näkyvät myös avioliitossa: ”Urhon jokainen lause on nuoli, jolla on määränpää. Minun lauseeni ovat hiljaisten välitilojen puhetta, sitä laastia jota ilman talo ei pysy koossa.”

Vuonna 2000, Sylvi Kekkosen satavuotisjuhlavuonna, oli edellinen Sylvi Kekkos-buumi: Anne Mattsson julkaisi hänen elämäkertansa ja Aino Suhola teoksen Luja ja urhoollinen sydän. Seela Sella esitti Sylvi Kekkosta Paavo Haavikon kirjoittamassa monologitelevisiodraamassa Sylvin kamari.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Sylvi Kekkosen esikoisteoksen julkaisusta. Pieksämäellä, Sylvi Kekkosen synnyinseudulla, järjestetään jälleen Sylvi Kekkonen Symposiumi syyskuun alussa.

Toivottavasti Venhon erinomainen romaani johdattaa lukijat uudelleen Sylvi Kekkosen teosten pariin.

Lue myös: Kirja-arvio: Edward St Aubynin Kuningas Lear -päivitys tihkuu sarkasmia
Eija Komu
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi