Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Egotrippi soi Lahdessa hienostuneemmin kuin koskaan

Juhlakiertueensa Lahteen päättänyt yhtye on kunnostautunut laadukkaiden popsävellysten esittäjänä, ja huoliteltujen orkestraatioiden myötä ne soivat suorastaan majesteettisesti.

Egotripin laulusolisti Mikki Kauste on etualalla. Konserttia johti Antti Rissanen. Kuva on harjoituksista. Kuva: Sami Kuusivirta

Sinfonia Lahti ja Egotrippi

Sibeliustalossa 25.4.

Rockyhtyeiden ja sinfoniaorkestereiden välisiä yhteistöitä on tehty 1960-luvulta lähtien. Useimmiten ne eivät ole olleet kunniaksi oikein kenellekään. Dynamiikka ja voimavarat katoavat, kun orkesterit laitetaan soittamaan ennalta-arvattavia, tylsiä ja pahimmillaan siirappisia taustoja, eivätkä rokkarit uskalla toisaalta rokatakaan kovin vapautuneesti. Pahimmillaan kaikki syövät toisiltaan tehot pois, ja hyödynnettyjen mahdollisuuksien tilalle tarjotaan silkkaa musiikillista anemiaa.

Jo 26 vuotta toiminnassa olleelta Egotripiltä oli lupa odottaa enemmän, onhan yhtye tullut tutuksi nimenomaan tyylikkään hienostuneiden sovitustensa tähden. Vuonna 2003 ilmestynyt Matkustaja-albumi nosti kotimaisen popmusiikin silloisia tuotantostandardeja ylöspäin ja teki yhtyeestä suursuosikin. Mikki Kausteesta ja Knipi Stierncreutzista tuli kysyttyjä lauluntekijöitä myös muille artisteille.

Kun yhtye tiedotti tekevänsä konserttisarjan eri sinfoniaorkestereiden kanssa, oli odotettavissa että yhteistyö yltäisi tavanomaista korkeampiin sfääreihin – ja näin myös tapahtui.

Egotripin Skele, Knipi ja Mikki Kauste kuvattuina yhtyeen ja Sinfonia Lahden harjoituksissa. Kuva: Sami Kuusivirta

Monia sovittajia

Oli nerokas ratkaisu antaa sovitukset useamman muusikon käsiteltäviksi. Vastuu koko repertuaarista ei kaatunut yhden sovittajan niskaan, ja vältyttiin laiskalta rutiinityöskentelyltä.

Kaikkiaan sovittajia oli kuusi: Pessi Levanto, Arttu Takalo, Sami Pitkämö, Anssi Växby, Marzi Nyman ja Lasse Enersen. Kaikki toivat peliin jotain omasta musiikillisesta persoonastaan. Alun perin vähäpätöinen Hyvästi naiset soi sielukkaasti Sami Pitkämön sovittamana kuin Motownin kultakauden suurtuotannot. Marzi Nymanin Unihiekkaa korosti koko orkesterin uljaudella Knipin kitarointia. Arttu Takalon sovituksissa kuten Ennen ja nyt tilaa annettiin perkussiivisille elementeille.

Kautta linjan Antti Rissasen johtama Sinfonia Lahti suoriutui upeasti, ja joka kappaleessa muusikoille oltiin kirjoitettu mielekästä, kiinnostavaa soitettavaa. Monessa kohtaa mieleen tulivat ne menneiden aikojen klassikkolevytykset, joilla orkestraalinen yhteistyö parhaiten sujuu, kuten vaikkapa Van Morrisonin Astral Weeks tai Beach Boysin Pet Sounds.

Paljon kohokohtia

Kohokohtia riitti konsertin molemmille puoliskoille. Asfaltin pinta soi kirkkaasti kuin jokin Eaglesin miljoonaproduktio, Mestaripiirros pontevana kuin The Band parhaillaan.

Kenties hienoin yksittäinen hetki oli ensimmäisen puoliskon lopettanut Mustat varjot, joka on hienoimpia tässä maassa koskaan kirjoitettuja kappaleita. Sen sovitusta ei ollut tarvetta mitenkään erityisesti muuttaa. Sovittaja Sami Pitkämö teki oikean ratkaisun keskittyessään korostamaan jo alun perin vahvaa dynamiikkaa ja suorastaan räjähtävän eeppistä c-osaa.

Vaikuttavia olivat myös encoressa kuullut teokset: hulvaton Polkupyörälaulu ja hauraan hieno Valssi.

Mollisointujen ja masennuksen luvatussa maassa Egotrippi on aina erottautunut edukseen elämänmyönteisillä, eteenpäin katsovilla kappaleillaan.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi