Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Aki Salmela venyttää Eläimen varjo -kokoelmassaan proosarunon käsitettä

Kotimaisen nykyrunon kärkijoukkoihin kuuluva Aki Salmela on julkaissut uuden kokoelman. Kuva: Pertti Nisonen

Aki Salmela

Eläimen varjo

Tammi 2019. 92 s.

Kotimaisen nykyrunon kärkijoukkoihin vakiintunutta Aki Salmelaa voi luonnehtia teemarunoilijaksi, jonka teoksissa toistuvat sinänsä yleiset mutta myös väistämättömät kysymykset todellisuuden luonteesta ja tavoitettavuudesta sanoilla. Hänen runonäkemykseensä liitetään joskus vihjesanaksi nihilismi.

Kieltämättä Salmelan kahdeksannen runokirjan Eläimen varjon puhuja päätyy toistuvasti kauhistuttavan tyhjyyden näköaloihin. Kun inhimillinen tekijä lakkaa tulkitsemasta maailmaa kielellisesti, luomasta merkityksiä, kaikki olevainen pelkistyy mielettömäksi.

Olevaisen mielettömyyttä ihminen ei kestä. Intertekstuaalisuuden verkostossa runoilija hakee apuja Wittgensteinilta, André Gidelta ja Maurice Blanchotilta, ja eiköhän kokoelman rakenteissa vaikuta Gertrude Stein, David Foster Wallace ja antiikin faabelit,

Antoiko Leopardi lähtöiskun?

Kirjan ilmaisutyylit venyttävät proosarunon käsitettä, kattamisalaa. On esimerkiksi monisivuinen aforistinen sarja, joka ei hätkäytä ennenkuulumattomuudella. Sen jälkeen Salmela yllättää komealla suomennoksella Giacomo Leopardin runosta Aasialaisen paimentolaisen öinen laulu. Se keskustelee hämmästyttävän tarkasti Eläimen varjon kokonaisuuden kanssa.

Ehkä Leopardi on antanut lähtöiskun koko kirjalle. Teoksen alkuosassa tunnestaudutaan eläinten maailmankuviin. Puolensivun fragmenteissa on mukana leopardikin. Eläinhahmojen kautta voi sururaitaisesti leikitellä kirjan ydinajatuksella, jonka mukaan ihminen tavoittaa todellisuutta vain itsensä verran, historiansa verran, eikä se ole paljon.

Olisiko parempi olla lammas, joka Leopardin runossa on aina tyytyväinen, ei koskaan ikävystynyt. Salmelan runonpuhuja tarkastelee lampaan villansisäistä rauhaa: ”Lammas koostuu enimmäkseen villasta ja niin kapeista havainnoista, ettei sillä ole selkeää käsitystä siitä, minkälaisessa maailmassa se elää. (...) Asiat tulevat ja menevät, eikä mikään niistä uhkaa pehmeän kuorensa sisälle linnoittautunutta olentoa.”

Helena Miettinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi