Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Suomalaisen musiikin suurikonit kohtasivat toisensa Lahdessa arvokkaasti

Agents ja Ville Valo osoittavat kunniaa Rauli ”Badding” Somerjoelle hienolla tavalla.

Kuva: Timo Filpus

Ville Valo & Agents

Finlandia-klubilla Lahdessa 12.4.

Suomen kaikkien aikojen hienoimpiin ja merkittävimpiin yhtyeisiin lukeutuva Agents perustettiin vuonna 1979, jolloin Ville Valo oli kolmevuotias. Kuluvana vuonna he ovat julkaisseet yhdessä albumillisen Rauli ”Badding” Somerjoen musiikkia. Voidaan siis perustellusti sanoa, että kyseessä on varsin ikonisten hahmojen kohtaaminen, eikä ole ihme, että monet kiertueen keikoista ovat myyneet loppuun jo hyvissä ajoin. Näin kävi myös Finlandia-klubin kahdelle konsertille.

Valon ja Agentsin yhteislevytystä markkinoitiin ennakkopuheissa korostaen aiemmin julkaisemattomia kappaleita: kitaristilegenda Esa Pulliainen löysi arkistoistaan demokasetteja, joille Badding oli lauleskellut biisiaihioita joskus 1980-luvulla, ja nyt nuo teokset on saatettu valmiiksi. Olikin hieman yllättävää levyn ilmestyessä havahtua siihen, että suurin osa materiaalista koostui kuitenkin jo tunnetuista lauluista, Baddingin isoimmista hiteistä, joita levyttämässä Agents aikanaan oli.

Lauludemoilta on otettu mukaan sekä levylle että konsertteihin Baddingin alkuperäistä laulua, joka toimii vaikuttavana tehokeinona. Humoristisessa rallissa Rockin’ with Enzio Baddingin laulua kuultiin koko laulun mitalta Valon pysytellessä taka-alalla. Hienoimmillaan tämä aavemainen efekti toimi kahdessa laulussa: varsinaisen setin päätteeksi kuullussa Tuutulaulussa sekä erinomaisessa Orpolapsi kiurun -kappaleessa, joka on levyn kohokohta 1960-lukulaisessa heleydessään ja toimi keikallakin hienosti.

Ville Valo ei ole ikääntymisen myötä menettänyt sitä taitoa ja karismaa, joka teki HIM-yhtyeestä aikanaan kansainvälisen merkkitapauksen. Hänen huokaileva ja haaveileva laulutyylinsä sopii korkealta laulaneen Baddingin kappaleisiin oikein hyvin. Kaikki vanhat hitit Valoista Ikkunaprinsessaan on sovitettu uudelleen, tempoja laskien ja herkkyyttä korostaen. Konsertin alkupuolella Valoa tuntui hiukan ujostuttavankin, mutta lähemmäksi loppua mentäessä hän vapautui ja äänestäkin alkoi löytyä lisää sävyjä.

Esa Pulliaisen kitarointi oli koko konsertin ajan juuri niin hienoa ja arvokasta kuin sopi odottaakin. Soitollaan hän on aina tavoittanut jotain oleellista pohjoisesta mielenmaisemasta, ja tässä mielessä lähin verrokki lienee enemmänkin Aki Kaurismäki kuin kukaan soittoniekka.

Vaikka Badding on tribuuttinsa ansainnut, oli myös hienoa, että encoressa irtauduttiin teemasta. Ensiksi kuultiin Topi Sorsakosken aikakaudesta muistuttava Surujen kitara, ja sitten äärimmäisen hieno tulkinta HIMin kappaleesta When Love and Death Embrace. Nämä saivat toivomaan, että näiden taitureiden yhteistyö jatkuisi laajemminkin Badding-kuvion ulkopuolelle.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi