Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Lauri Tähkä tekee yleisölleen ihmeitä – myös Lahdessa

Lauri Tähkä esiintyi loppuunmyydylle salille Sibeliustalossa sunnuntaina. Kuva: Elina Simonen

Lauri Tähkä
Sibeliustalo 7.4.

Jos artisti aikoo ykkösluokan pop-tähdeksi, on täytettävien vaatimusten lista kovin pitkä. Musiikillinen lahjakkuus ei pelkästään riitä, vaan on oltava fyysistä kuntoa, ammattimaisuutta ja karismaa. Puhutellakseen isoja yleisöjä on oltava yhtä aikaa sekä samaistuttava että poikkeava – kuin yksi meistä, ja silti kaiken sen yläpuolella valovoimaisena ja fantastisena tähtenä.

Loppuunmyydyssä konsertissa Sibeliustalossa sunnuntaina esiintynyt Lauri Tähkä on omaksunut nämä asiat erinomaisen hyvin. Se on vaatinut valtavasti työtä: reilut kymmenen vuotta ja kahdeksan albumia Elonkerjuu-yhtyeen kanssa ja valtava määrä keikkoja.

Pohjanmaa-estetiikkaa vähän liiankin reteästi viljellyt yhtye valloitti kansan isoista vastareaktioista huolimatta, ja lopettamispäätös vuonna 2011 tuli useimmille yllätyksenä.

Tähkä luopui yhtyeestään, helavöistä ja nahkahousuista ja vaihtoi paksun murteensa yleiskieleen. Hän muuttui ja kasvoi artistina, todennäköisesti myös ihmisenä. Riskinotto kannatti, sillä soolouralla ovat syntyneet hänen tuotantonsa hienoimmat kappaleet, kuten vastaansanomattoman hieno Morsian.

Alkulämmittely ilman paitaa

Ensimmäisen kappaleen Kynnyksellä Tähkä lauloi kokonaan esiripun takaa, jossa oli valtavankokoinen kuva artistista kahlaamassa paidatta vedessä. Voimaballadia kuunnellessaan tajuaa, miten taitavasti Tähkä hallitsee äänensä niin ala- kuin ylärekisterissäkin.

Sen jälkeen Revohkaksi nimetty yhtye astui esiin ja löi tiskiin uuden Mä en pelkää -hitin, jossa Tähkä on omaksunut vaikutteita elektronisesta tanssimusiikista. Tämän jälkeen seurasi Elonkerjuu-hitti Suojaan kaikelta, sen jälkeen Mikael Gabrielilta omaksuttu Kipua, jossa kitaristi Jaakko Kääriäinen soitti sooloa kuin mikäkin Slash.

Kaikesta edellä kuvaillusta toiminnasta huokui ammattitaito, rohkeus ja heittäytymiskyky. Näiden asioiden vuoksi Tähkän konsertit ovat tapauksia: hän voi heittäytyä polvilleen ja laulaa pari kappaletta kokonaan yleisön seasta käsin. Kaikki tuo tapahtuu uskottavasti, luontevasti.

Myös yleisö antaa kaikkensa koko konsertin ajan. Vastaavaa hurmiota ja riemua näkee harvoin nuorisotapahtumissakaan. Tekstit kertovat yleensä eroista ja rakkauksista – asioista, joita ihmiset kokevat kaiken aikaa.

Tähkän kappaleet ovat arkikokemuksessa kiinni, ja hän nimenomaan tuntuu välittävän yleisöstään aidosti. Näinä maailmanaikoina sellaista toimintaa on helppo kunnioittaa ja arvostaa.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi