Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Laura Lindstedtin älykästä taideromaania ei voi lukea kiihottumatta

Seksistä toisin sanoin – Laura Lindstedt kuvaa kevään odotetuimpiin kotimaisiin kuuluvassa Ystäväni Natalia -romaanissa seksuaalisuutta teoreettisesti ja kulttuurisesti mutta himoa hälventämättä.

Finlandia-palkitun Laura Lindstedtin uutuusromaanin päähenkilö hakee terapeutilta apua seksuaalielämänsä ongelmiin. Kuva: Jarkko Mikkonen

Laura Lindstedt
Ystäväni Natalia
Teos 2019. 217 s.

Laura Lindstedtin kolmas romaani Ystäväni Natalia etsii keinoja kuvata seksiä vaihtoehtoisista näköaloista käsin. Länsimaisessa kulttuurissa kertomukset ja kuvat seksistä ja erityisesti naisen seksuaalisuudesta ovat typistyneet estottoman halun, himon ja intohimon kategorioihin.

Romaanin päähenkilö Natalia, nimettömäksi jäävän terapeutin pakeille ongelmansa vuoksi tuleva nymfomaniasta kärsivä nainen, on himonsa uuvuttama seireeni. Natalian ”kulttuurisessa pääomassa” terapeutti näkee nopeasti ammatillisen tilaisuutensa. Hoitomuodoksi sovitaan terapeutin itsensä väitöstutkimuksessa kehittelemä kerrosterapia.

Hedonismin ja tirkistelyn kielletyistä kokemuksista on vaikeaa päästää irti.

Natalian tehtäväksi tulee kuvata seksuaalisuuttaan, kokemuksiaan ja muistojaan kirjoittamalla. Terapia muuttuu eräänlaiseksi performanssiksi, identiteettileikiksi ja taiteidenväliseksi peliksi. Se, mikä Nataliaa ”jäytää ja satuttaa, kadottaa lopulta voimansa, muuttuu lopulta toiseksi”, terapeutti lupaa.

”Sinä kirjoitat. Johdattelet ajatuksiasi kirjoittavalla kädelläsi niin kuin kapellimestari johtaa orkesteriaan tahtipuikolla. Annat meille muodon.”

Keskelle taideterapeuttista hoitotapahtumaa

Natalian kirjoittavan käden antama muoto on myös romaanin muodollis-sisällöllinen lähtökohta. Natalian ja terapeutin välinen dialogi etenee luvuittain, hoitokerta hoitokerralta.

Lukija joutuu keskelle taideterapeuttista hoitotapahtumaa, joka liikkuu professionaalisten ja henkilökohtaisten suhteiden kaltevilla pinnoilla.

Yhtäältä Natalian hahmon rehellisyys ja motivoituneisuus asetetaan romaanissa kyseenalaiseksi. Terapeutin hoitohuoneen seinällä oleva ”Suukorva”-niminen maalaus paljastuu romaanin alussa Natalian isoäidin tekemäksi. Natalian jää kiinni myös valehtelusta, ja hänen identiteettinsä näyttää muodostuvan useista päällekkäisistä, kerrostuneista hahmoista.

Toisaalta romaanin terapeutti, Nataliaa huomattavasti yksiulotteisempi hahmo, kyseenalaistaa oman suhteensa hoidettavaansa moneen kertaan. Kysymysmerkiksi jää muun muassa se, mitkä Natalian todelliset motiivit ovat. Lopullista diagnoosia ei romaanissa tehdä.

Tärkein aspekti on seksin ja seksuaalisuuden kuvaus

Lukijan eteen asetetaan kasa fragmentaarista materiaalia, intertekstuaalisia ja myyttisiä symboleita.

Natalian ”kulttuurinen pääoma” jäsentää hyperseksuaalisesta naisesta esiin voimakkaita ja estottomia tieteeseen, taiteeseen ja psykoanalyyttiseen aineistoon viittaavia representaatioita. Merkitykselliset mutta suhteellisen irrationaaliset kerrokset kasaantuvat. Valta tehdä tai olla tekemättä johtopäätöksiä on lukijalla.

Romaanin tärkein aspekti, kaiken äärimmäisellä tietämyksellä ja taidolla kasatun kulttuurisen viittausverkoston muassa, on seksin ja seksuaalisuuden kuvaus. Se on teoreettista, paljastavaa, käsitteellistä, kompleksista, symboleista latautuvaa, länsimaisen taiteen historiasta ja kulttuurisista käsityksistä versovaa.

Romaani purkaa lukijankin suhdetta seksiin

Mutta entä himon, kiihottumisen, mielihyvän tai hedonismin kokemus, johon seksuaalisuuden ja seksin kuvaukset tahtovat aina palata? Viekö Lindstedtin romaani kuvauksensa tuon käsiteverkon ylitse, sanooko se seksistä jotakin toisin? Jokseenkin kyllä.

Romaani tarjoaa lukijan käyttöön laajan teoreettisen ja symbolisen merkitysten verkon, joka mahdollistaa hyperseksuaalisen kokemuksen käsittelyn vaihtoehtoisin tavoin. Seksi psyykkisenä ongelmana, seksi taiteenfilosofisena käsitteenä tai taiteena itsessään, seksi identiteetin ja ihmisyyden ytimenä tai seksi kulttuurisena kertomuksena.

Provokatiivisesti on pakko kuitenkin kysyä, voiko Lindstedtin estottoman älykästä taideromaania lukea kiihottumatta? Ei, sillä hedonismin ja tirkistelyn kielletyistä kokemuksista on vaikeaa päästää irti, eikä teos sitä näytä vaativankaan. Romaani paljastaa ja purkaa näin myös länsimaisella seksikuvastolla kyllästetyn lukijan omaa suhdetta seksiin ja seksuaalisuuteen.

Sanna Jääskeläinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi