Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Taiteilija Jani Leinonen kertoo, mikä hänen teoksissaan on ollut vikana: "Olen tehnyt isoja mokia"

Leinosen McJesus-niminen työ oli viime syksystä asti esillä Israelin Haifassa. Siinä Ronald McDonald -klovnihahmo riippuu ristillä. Teos aiheutti arabikristittyjen mellakan.

Kun Jani Leinonen käsittelee teoksissaan valtaa, ihmisarvoa, aitoutta ja elämän mielekkyyttä, hän hyödyntää siinä esimerkiksi kaupallisen kulttuurin symboleita. Mutta kun yksi pitää, toinen suuttuu. Kuva: Laura Oja

Täyteen pakatussa studiotilassa Helsingissä istuu hiljainen taiteilija. Jani Leinonen, 41, on juuri viettänyt viikonlopun Tallinnassa. Illat ovat venyneet pitkiksi.

Väsymyksestään huolimatta hän on kohtelias, utelias ja pohdiskeleva. Hän kehittelee ajatuksiaan pitkissä vastauksissa ja vastaa usein kysymyksiin vastakysymyksillä.

Hänellä on paljon mielen päällä.

Leinonen on poikkeuksellisen tunnettu ja näkyvä taiteilija Suomessa.

Kun Leinonen käsittelee teoksissaan valtaa, ihmisarvoa, aitoutta ja elämän mielekkyyttä, hän hyödyntää siinä esimerkiksi kaupallisen kulttuurin symboleita. Sellainen taide löytää tässä ajassa hyvin yleisönsä.

Jos yksi pitää, toinen suuttuu: Raisio-yhtymä suuttui Leinosen Elovena-tytöistä, Kellogg’s Toni Tiikerin käytöstä. Joitakin ärsyttää Leinosen vasemmistolaisuus.

Hän itse määrittelee työnsä ytimeksi valtarakenteiden kritiikin, niiden näkyväksi tekemisen ja vallitsevien itsestäänselvyyksien kyseenalaistamisen. Tarkoitus on vapauttaa.

– Nykyään ajatellaan, että meidän pitää muuttaa itseämme, jotta pystyisimme toimimaan viallisessa järjestelmässä. Meitä ei opeteta muuttamaan järjestelmää sellaiseksi, että se palvelisi meitä, Leinonen sanoo.

Kuva: Laura Oja

Periaatteessa kuka tahansa voi kyseenalaistaa omaa elinympäristöään. Harvalla on kuitenkaan niin paljon aikaa, että pystyisi näkemään totunnaisen elämän ongelmat. Taiteilijalla sellaiseen on enemmän vapautta ja aikaa.

Mutta taiteilijankin vapaudella on rajansa, Leinonen sanoo. Hän tekee työkseen taideobjekteja, pakkaa ajatuksiaan myytävään muotoon. Myyntiin soveltuvilla töillä hän rahoittaa projekteja, joissa ei ole taloudellisesti järkeä. Silti ”radikaaleimmat jutut” jäävät tekemättä.

Myös oma etu vaientaa taiteilijan siinä missä kenet tahansa muunkin.

– Globaalit taidemarkkinat ovat yhdet vääristyneimmistä ja epätasa-arvoisimmista markkinoista, eikä sen rahalähteiden eettisyydestä paljon puhuta.

– Olen tajunnut viime aikoina, että minun on hirveän helppoa olla rohkea millä tahansa alalla, joka ei tuo leipää suuhuni. Mutta kun pitäisi tarkastella kuvataiteen kenttää, sen rahoitusta ja ostajia, niin sitten kriittisyys muuttuukin vaikeammaksi, Leinonen sanoo.

Syystalvella 2015–2106 Leinosella oli Kiasmassa Tottelemattomuuskoulu-niminen näyttely. Juha Sipilän (kesk.) hallitus oli juuri aloittanut, perussuomalaiset saaneet toisen jytkynsä.

Näyttelyssä järjestettiin työpajoja, harjoitettiin yhteiskuntakritiikkiä ja tehtiin parempaa yhteiskuntaa. Leinonen toivoi, että kävijät veisivät näyttelyssä saamaansa oppia omiin yhteisöihinsä.

Näyttelyssä oli muun muassa kerjäläisten kylttejä eri puolilta maailmaa, kaksi romaninaista istui osana teosta.

Kuva: Laura Oja

Onkohan kaikki tähän asti mennyt ihan oikein? Leinonen palaa haastattelussa kysymykseen yhä uudelleen.

– Olen tehnyt isoja mokia, jotka ovat tosi erilaisia ja tosi pysäyttäviä, mutta ne liittyvät toisiinsa.

Leinonen ei halua sulkea silmiään omilta virheiltään. Hän sanoo ymmärtäneensä, etteivät projektit enää ole etusijalla, seuraukset ovat.

– Haluan katsoa, mikä toiminnassani oikeasti edistää tasa-arvoa, tai mikä oikeasti ajaa niitä asioita, joita haluan ajaa, eikä vaikeuta niitä, hän sanoo.

– Vaikka kuinka selitän, että oli antirasistinen juttu tuoda romaninaisia Kiasmaan taide-esineiksi, niin ei se selittämällä sellaiseksi muutu. On mietittävä enemmän impaktia. Ei sitä, onko projekti kiinnostava ja saako se huomiota, vaan sitä, miten se vaikuttaa.

– Jälkikäteen olen ymmärtänyt, miten rasistinen, kliseisen stereotyyppinen ja uhriuttava teko se oikeastaan oli. Nyt purkaisin niitä stereotypioita ja tarjoaisin naisille ihan täysin erilaista roolia sen sijaan, että toistan uhrin stereotypiaa ja käytän heitä hyväksi omassa taideprojektissani. Se oli erittäin huono teko.

Jani Leinonen kuuluu Suomen tunnetuimpiin taiteilijoihin. Kuva: Laura Oja

Leinosen McJesus-niminen työ oli viime syksystä asti esillä Israelin Haifassa. Siinä Ronald McDonald -klovnihahmo riippuu ristillä. Teos aiheutti arabikristittyjen mellakan.

Mitä Haifassa tapahtui?

– Luoja tietää, Leinonen vastaa.

Kymmenen vuotta vanha työ oli ollut Haifassa esillä jo kuukausia – tosin vastoin Leinosen tahtoa.

Mellakasta hän sai tiedon vasta sähköpostiin tulvineesta vihapostista. Arabikristityt kysyivät, miksi taitelija oli tehnyt teoksen, juutalaiset vaativat boikotteja häntä vastaan ja länsimaiset kristityt lähettivät tappouhkauksia.

Leinonen oli arabikristittyjen kanssa samalla puolella vaatimassa teoksen poistamista näyttelystä, mutta epämiellyttävästi samaa vaati myös Israelin kulttuuriministeri, ”ihan todella ällöttävä äärioikeistolainen konservatiivi”.

Museo vetosi sananvapauteen, mutta poisti teoksen näyttelystä. Israelilainen sananvapausjärjestö sai siitä kimmokkeen syyttää museota sensuurista.

Tapauksen ristiriitainen moniulotteisuus hämmentää edelleen, Leinonen sanoo.

– Uskonnon kritisoimisen sijaan teos puhuu enemmänkin siitä, miten nykyinen taloudellis-poliittinen järjestelmä syö hyviä asioita kristillisyydestä. Olen vähän suu auki siitä, että siitä tuli tuollainen pandoran lipas.

Arabikristityt ovat vähemmistön vähemmistö Israelissa, joka puolelta sorrettu ja marginalisoitu ryhmä. McJesus antoi heille mahdollisuuden käyttää edes jonkinlaista valtaa ja ääntä yhteiskunnassa, Leinonen tulkitsee. Siksi hän asettui mielenosoittajien rinnalle.

– Mutta olisin voinut elää ilman tätä, hän sanoo.

Kuva: Laura Oja

Kun Suomessa käytiin vuoden 2015 eduskuntavaaleja, ehdolla oli myös valitsijayhdistyksen ehdokas Jani Leinonen. Kampanjan slogan oli: ”Sinäkin olet Leinonen”.

Kampanjasta kysyminen saa Leinosen huokailemaan.

– Näköjään olen tajunnut, että on paljon asioita, joita en tekisi enää, hän sanoo.

Kansanedustajana Leinonen olisi avannut ja äänestyttänyt kaikki eduskunnassa eteen tulevat päätöksensä verkossa ja sitoutunut sitten toimimaan enemmistön tahdon mukaan. Tavoite oli tehdä sekä politiikasta että kansalaiskeskustelusta läpinäkyvämpää ja innostaa ihmisiä politiikkaan.

Eduskunnan äänestykset koskevat usein kokonaisia lainsäädäntöpaketteja, eikä niiden avaaminen luvatulla tavalla olisi ollut helppoa.

Ja sitten oli omatunto: olisiko kansanedustaja Leinonen voinut toimia omia arvojaan vastaan, jos enemmistön kanta olisi niin vaatinut? Naiivi suunnitelma superdemokratiasta muuttui ääripopulistiseksi painajaiseksi.

– Puhuin sellaisen asian puolesta, joka näytti yhä hirveämmältä. Ahdistuin ja haastatteluissa ajattelin, että tämä on aivan kauheaa. Minulta kysyttiin, että äänestäisitkö itseäsi, enkä ollut siitäkään varma.

Leinonen sai 168 ääntä. Läpimenoon olisi vaadittu 15 000 ääntä.

Kuva: Laura Oja

Leinosen työhuoneen pöydällä on kipsihahmoja valtaa pitäneistä valkoisista miehistä: Napoleon, Ståhlberg, Paasikivi, Kekkonen, Lincoln.

Hyllyn päältä pilkistävät hevosen jalat. Siellä lepää kyljellään Leinosen tekemä kipsinen Mannerheimin ratsastajapatsas.

Itsetutkiskelut syöverit eivät ole saaneet Leinosta lopettamaan työskentelyään.

Tulossa on esimerkiksi kesänäyttely Mikkeliin. Vanhassa päämajakaupungissa hän aikoo esittää ehdotuksia uusiksi Carl Gustaf Mannerheimin muistomerkeiksi.

Hallitsijoiden kipsiveistokset liittyvät hänen ”isoimpaan ja hienoimpaan” teokseensa: 108 kipsistä valkoisten miesten hallitsijapatsasta on sommiteltu suureksi reliefiksi. Päistä muodostuu englanniksi teksti: jos nämä ovat sankarimme, mihin tarvitsemme vihollisia?

Leinonen innostuu:

– Patsaat pesevät historian kauheuden puhtaaksi ihmisten mielessä. Olen käynyt tuon teoksen ääressä lukemattomia keskusteluita: moni sanoo jostakin sen hahmosta, että aijaa, mä luulin sitä hyväksi tyypiksi. Se, että jollakin on patsas jossain, tarkoittaa monille, ettei se ihminen voi olla paha millään tavalla.

Teppo Koskinen
teppo.koskinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi