Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Kingston Wallin perintö ei unohdu

Basisti Jukka Jylli ja rumpali Sami Kuoppamäki ovat lähteneet kiertueelle Von Hertzen Brothers -yhtyeestä tuttujen veljesten, Kien, Mikon ja Jonnen kanssa. Kuva: Ville Malja

Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB

Finlandia-klubilla Lahdessa 8.3.

Kingston Wall julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1992 ja viimeisen 1994. Vuotta myöhemmin yhtyeen johtohahmo, kitaristilaulaja Petri Walli teki itsemurhan hyppäämällä Töölön kirkon tornista. Traagisen lyhyen elämän ja uran aikana syntyi musiikkia, joka koskettaa ja liikuttaa ihmisiä edelleen. Tänä vuonna Walli olisi täyttänyt 50 vuotta, ja hänen musiikillista perintöään kunnioittaakseen basisti Jukka Jylli ja rumpali Sami Kuoppamäki ovat lähteneet kiertueelle Von Hertzen Brothers -yhtyeestä tuttujen veljesten, Kien, Mikon ja Jonnen kanssa.

Tämä kokoonpano on varsin perusteltu, sillä näillä muusikoilla on yhteistä soittotaustaa jo vuosikymmenten takaa, ja Kie von Hertzen on aikanaan suunnitellut Kingston Wallille kansitaidettakin.

Kutakuinkin kaikki kiertueen konsertit ovat tätä kirjoittaessa loppuunmyytyjä, ja näin kävi myös Lahden Finlandia-klubilla.

Ilmestyessään yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia eivät yltäneet Suomen viralliselle listalle, mistä voi päätellä legendan syntyneen hieman jälkijättöisesti, kuten tapana on. Lama-aikana listoilla oli Kolmatta naista ja Rafaelin enkeliä, ja sellaiseen verrattuna Kingston Wallin psykedeelinen, vahvasti Jimi Hendrix -vaikutteinen kitarajyräys ja Kuoppamäen holtiton rummunhakkaus ovat erilaista ja eksoottista.

Osa tuosta eksotiikasta on tietysti hieman naiivia: pseudointialaisten kitarakuvioiden päälle lauletaan tarinoita taikasienistä ja sisäavaruudesta. Kuten yhtyeen 60-lukulaisilla esikuvilla, myös Kingston Wallin psykedelia liikkui vaikuttavan ja vaivaannuttavan välillä. Nämä ääripäät olivat läsnä myös perjantain konsertissa. Ensimmäisenä kuultiin räjähtävän hieno tulkinta kolmoslevyn avausraidasta Another Piece of Cake, ja heti perään korniin mystiikkaan hukutettu Welcome to the Mirrorland.

Ja kuten yhtyeen studioalbumitkin, myös konsertti oli aavistuksen liian pitkä yli kahden tunnin kestossaan.

Mutta äärimmäisen hienoa oli juuri se, että kaikki yhtyeen elementit oli sisällytetty settiin. Viimeisinä vuosinaan Walli innostui rock-puristeja ärsyttäen teknosta ja trancesta, ja illan kohokohtiin kuului se, kun näitä free jazziin yhdistelevä Štüldt Håjt kajahti ilmoille.

Hieno oli myös lainakappaleiden potpuri, joka alkoi Konevitsan kirkonkelloista, siirtyi I Feel Loveen ja siitä Kuusamon kautta yhtyeen omaa tuotantoa edustavaan The Real Thing -klassikkoon.

Muusikot soittivat koko illan antaumuksella heittäytyen, ja yleisö eli täysillä mukana.

Epäilemättä tämä on juuri se kaikista kaunein tapa, jolla Wallin muistoa voi kunnioittaa.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi