Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Sylvia on liikkeen ja musiikin juhlaa - Kansallisbaletin vuoden aloitus on komea

Tanssiarvio: Tanssijat tulkitsevat leikkisää koreografiaa ja romanttista musiikkia tunteella.

1500-luvulla kirjoitettuun näytelmään pohjaava Sylvia-baletti on vahvojen naisroolien juhlaa. Kuva: Mirka Kleemola

Suomen Kansallisbaletti

Sylvia

Kansallisbaletin keväinen ensi-ilta on Sylvia on hyvän mielen nykybaletti. Tanssijat loistavat nykytanssin modernia ilmaisua ja klassista linjakkuutta sekoittavissa rooleissaan, ja kaunis musiikki värittää tunnelman korkealle.

Tämäkin teos kertoo rakkaudesta. Luonnonhengetär, nymfi Sylvia rakastuu nuoreen paimeneen. Sylvia kuuluu roomalaisen mytologian metsästyksen ja naisten jumalatar Dianan seuraajiin. Nymfit kuuluvat kreikkalaiseen mytologiaan, mutta se ei ole ainoa asia, joka tarinassa menee sekaisin. Tarinasta viis, siitä ei edes oikein saa selvää. Se ei haittaa, sillä koreografia on mukaansatempaavaa, leikkisää ja liikkuvaa.

John Neumeier loi baletin reilut kaksikymmentä vuotta sitten Pariisin baletille, ja toki hän uudisti näyttämökuvaa ja liikekieltä aivan toiseksi kuin Frederick Ashtonin vuonna 1952 luomassa sovituksessa oli nähty. Silti varsinkin viime aikoja huomioiden tarina olisi uudistunut helpolla. Ehkä naisen ei tarvitsisi aivan ensimmäisestä silmäniskusta vajota miehen käsivarsille, vasta toisesta tai kolmannesta voisi riittää. Nyt naisten tylyt soturiasennot näyttäytyvät lapsellisina, kun Neumeier antaa miesten tanssia pilke silmäkulmassa. Nykypäivää edustaa mielenosoituskyltti, jossa vaaditaan metsiä pelastettavaksi.

Sylvia ammentaa tarinansa antiikin Kreikan mytologiasta. Kuva: Mirka Kleemola

Tanssija kasvoi roolissaan

Harvoin baletissa näkee, että tanssija kasvaa roolissaan. Parikymppinen Atte Kilpinen nuoren paimenen ja rakastajan Amintan roolissa on huikaiseva. Alun jännitys ja pienoinen epävarmuus hälvenee esityksen kuluessa, lopun rakastavaisten duetossa yhdessä Sylvian roolissa tanssivan Abigail Sheppardin kanssa hän tanssii vapautuneesti ja hurmaavasti.

Naiset tanssivat sädehtien alusta loppuun saakka. Ylipäätään ryhmä näyttää hyvältä, tanssijat tanssivat erinomaisesti. Esityksen roolijako paljastaa, että vain kolmasosa tanssijoista on suomalaisia. Baletin kansainvälisyys on todella saavuttanut myös Suomen.

Baletin musiikin sävelsi Léo Delibes jo vuonna 1876. Jo aikalaiset ihastuivat musiikkiin ja kutsuivat sitä balettimusiikkia uudistavaksi. Ilmankos kaunis ja koskettava musiikki imaisee mukaansa. Kansallisoopperan orkesteri soi eloisasti vierailijajohtaja Garrett Keastin johdolla. Musiikki tukee tanssijoita ja välittää hyvää mieltä. Näyttämöllä ei nähdä pahoja henkiä eikä ilkeitä oman edun tavoittelijoita.

Kreikkalaisen Yannis Kokkosin suunnittelemat asut lienevät baletin kantaesityksen ajoilta reilun kahdenkymmenen vuoden takaa. Nyt ne tuovat omia varmasti tahtomattomia lisäyksiä tarinaan. On kuin Suzanne Collinsin Nälkäpeli -kirjasarjan ja sittemmin elokuvien päähenkilö Katniss, jonka erityisosaaminen on jousiammunta, kohtaisi Nintendon iloisen tasohyppelypelisarja Super Marion ja tämän kalpeat kaverit.

Sara Nyberg
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi