Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Netti tuhosi hakuteokset, mutta ei tietokirjaa - tietokirjallisuus tarjoaa väylän silpun keskeltä faktan valtateille

Tietokirjailijan rooli kannanottajana on entistä tärkeämpi, sanoo Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen.

Jukka-Pekka Pietiäinen uskoo tietokirjallisuuden suhteen porttiteoriaan. Esimerkiksi Kari Hotakaisen suosittu kirja Kimi Räikkösestä lienee kasvattanut tietokirjan yleisöpohjaa. Kuva: Marko Puumalainen

Yksi on ylitse muiden, mitä tulee suomalaisen painetun ja julkaistun kirjallisuuden saraan. Tietokirjallisuudella tuntuu menevän Suomen maassa mukavasti, ainakin jos julkaisuvolyymeja silmäillään.

Tämä siitäkin huolimatta että kirjan kuolemaa on povattu jo hyvä tovi, nuorten lukuharrastus on vähentynyt, erityisesti poikien lukutaito heikentynyt ja pelit, tv ja muut ajanviettomahdollisuudet kahmivat tilaa kirjalta.

Tietokirjailijat ovat ikään kuin kompasseja tässä ajassa. Toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen

80 prosenttia Suomessa julkaistuista ja painetuista kirjoista on tätä nykyä tietokirjoja.

– Monet yllättyvät, että näin todella on, Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen aloittaa.

– 80 prosenttia on tosiaan hurja määrä. Suomessa julkaistaan tietokirjoja noin 6 000 nimekkeen vuosivauhtia. Näistä noin 2 000 on kaupallisten toimijoiden julkaisemia. Karkeasti ottaen loput 4 000 ovat muun muassa omakustanteita ja eri viranomaisten, yhdistysten ja sidosryhmien julkaisemia, omia tavoitteita ja mielenkiinnonkohteita esitteleviä oppaita, hakuteoksia ja tietoteoksia, Pietiäinen jatkaa.

Tietokirjailija on tiedon jäsentelijä

Mistä tietokirjallisuuden suuret julkaisumäärät mahtavat johtua? Äkkinäinen kuvittelisi, että internetin aikakaudella tietokirjasta on tullut tarpeeton. Jos tieto on klikkauksen päässä, harva malttaa käännellä monisatasivuista tieto-opusta.

– On totta, että internet on tehnyt taloudellisesti mahdottomaksi esimerkiksi tietosanakirjojen ja hakuteosten julkaisemisen, Pietiäinen sanoo.

Joskin internet on rohmaissut tilaa perinteisiltä tietokirjallisuuden lajeilta, painetun tietokirjallisuuden huimaa julkaisuvolyymia selittänee osin se, ettei tiedon tarve ole hävinnyt minnekään. Ihmiset haluavat edelleen oppia, tietää ja tutkia maailmaa. Osin julkaisumäärien kasvua selittävät myös konkreettisemmat taloudelliset syyt.

– Kirjojen painaminen on halvempaa kuin koskaan aikaisemmin, Pietiäinen muistuttaa.

Internetiä Pietiäinen, itsekin tietokirjailija, historioitsija ja kirja- ja kustannusalan pitkäaikainen vaikuttaja, ei kuitenkaan suostu tietokirjallisuuden arkkiviholliseksi leimaamaan.

– Internet on mainio väline monissa asioissa, esimerkiksi nopeassa tiedonhaussa. Se sijaan sieltä haettu ja saatu tieto on usein hajanaista. Nopeana tiedonlähteenä internet on samalla myös silpputiedon valtameri, Pietiäinen asettelee.

Tiedon hajanaisuus onkin haaste, johon tietokirjat ja niiden tekijät pyrkivät vastaamaan. Ajassa tarvitaan henkilöitä, jotka jäsentelevät silppuna bittiavaruuksissa pöllyäviä knoppeja, rippeitä ja yksityiskohtaista informaatiota.

– Tiedon jäsentelijöinä tietokirjailijat ovat ikään kuin kompasseja tässä ajassa. He tekevät silpusta ymmärrettävää, ja mielestäni heidän roolinsa myös kannanottajina on entistä tärkeämpi. Kaikkeen tietoon ei voi luottaa, tieto tarvitsee asiantuntevat tekijänsä. Tietokirjailijat kokoavat oman tutkimus- ja selvitystyönsä puitteissa asioista ja ilmiöistä ymmärrettäviä kokonaisuuksia ja tekevät tiedosta helpommin lähestyttävää lukijoille.

"Uskon porttiteoriaan"

Tietokirjallisuus on kattokäsite, jonka alta löytyy melkoinen määrä erilaisia alalajeja: on hakuteoksia, oppaita, oppimateriaaleja, mielipidekirjallisuutta, yleistä tietokirjallisuutta, tieteellistä tutkimuskirjallisuutta ja lapsille ja nuorille erikseen suunnattuja tietoteoksia.

– Oikeastaan englannin kielen sana non-fiction (ei-fiktiivinen) on aika hyvä termi kuvaamaan sitä, mitä tietokirjallisuus itse asiassa on. Kaikkea muuta paitsi fiktiivistä kirjallisuutta, Pietiäinen kertoo.

Viime vuonna erityisesti suurelle yleisölle suunnattujen yleistajuisten tietoteosten myynti kasvoi.

Kari Hotakaisen Kimi Räikkös -kirja ei selittä yksin myynnin kasvua. Urheiluteosten lisäksi myös esimerkiksi erilaiset henkiseen hyvinvointiin ja harrastuksiin keskittyvät teokset ja historia-aiheet kiinnostavat suurta yleisöä.

Tuntematon Kimi Räikkönen on Pietiäisen mukaan oiva esimerkki teoksesta, joka innostaa sellaisiakin lukijoita kirjojen ääreen, jotka eivät arjessa muutoin sivuja kääntelemällä kuluta.

– Uskon kyllä tässä mielessä porttiteoriaan. Kun oma kiinnostuksen ala löytyy, se on väylä myös laajempaan lukuharrastukseen. Esimerkiksi poikien lukutaidon ja -harrastuneisuuden osalta tällaiset urheilijoista kertovat kirjat saattavat hyvinkin olla innostuksen käynnistäjiä.

Tietokirja on kiinni ajassa

Pietiäinen näkee, että tietokirjallisuus on onnistunut viime vuosina myös Suomessa elämään vahvasti mukana ajassa.

– Yleensä tapahtuu niin, että ensin tiedotusvälineet nostavat jonkin ilmiön, asian tai epäkohdan esille ja siitä keskustellaan mediassa. Sen jälkeen syntyy tietokirjallisuutta, joka syventää ja paneutuu aiheeseen.

– Tietokirjailijat ovat reagoineet nopeasti esimerkiksi ilmastonmuutoskysymyksiin ja Donald Trumpin valtaannousuun. Sauli Niinistöstäkin on tehty tietokirjoja. Nämä ovat aiheita, jotka ihmisiä puhututtavat. Lähitulevaisuudessa vanhustenhoito on varmasti aihe, josta nähdään vielä paljon hyvää tietokirjallisuutta, Pietiäinen ennakoi.

Millaista tietokirjallisuutta Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja itse sitten lukisi tai tähän aikaan tiedonjanoisen yleisön luettavaksi toivoisi?

– Eläkepäiville kohta näistä toimista jäävänä mieleni halajaa kovasti takaisin siihen ammattiin, johon olen aikanani koulutuksen saanut. Olen elättänyt itseni historia-aiheisia tietokirjoja kirjoittamalla. Nyt on vielä ehkä liian aikaista sanoa, mitä mielessä oman kirjoittamisen suhteen on, Pietiäinen aloittaa.

– Historiassa minua on kuitenkin aina miellyttänyt se, että sitä tutkimalla voimme nähdä, kuinka tähän päivään on tultu. Täytyy tuntea menneisyys ja nykyisyys, jotta voidaan ymmärtää tulevaa. Mielestäni historiankirjoituksen on tultava niin lähelle nykypäivää kuin se vain on mahdollista. Ja näin historiankirjoitus Suomessa onneksi tekeekin. Se reagoi ajankohtaisiin asioihin ja kommentoi, Pietiäinen pohtii.

Tietokirjapaneeli Lahden pääkirjaston auditoriossa ma 25.2. klo 17.30. Tietokirjallisuuden tulevaisuudesta keskustelevat kansanedustajaehdokkaat Milla Bruneau (kok.), Elisa Lientola (vas.), Ville Skinnari (sd.) ja Martti Talja. Tilaisuuden juontaa Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Markku Löytönen.

Tilastot

Tietokirjallisuutta numeroina

Suomessa myytiin vuonna 2017 tietokirjallisuutta noin 83 miljoonalla eurolla. Myynti kasvoi kaksi prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Sähköinen julkaiseminen muodostaa jo noin neljäsosan tietokirjallisuuden kokonaismyynnistä.

Tietokirjailijoiden työstään saama mediaanitulo oli 2 531 euroa vuodessa vuonna 2012 (Turun yliopiston tutkimus). Luvussa ovat mukana myös esiintymispalkkiot ja esimerkiksi artikkelikorvaukset.

Kaksi kolmasosaa tutkimukseen vastanneista tietokirjailijoista ilmoitti tekevänsä muita töitä voidakseen rahoittaa ammattinsa.

Myydyimmät tietokirjat 2018

1. Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen (myynti 184 500 kappaletta)

2. Michelle Obama: Minun tarinani (42 900)

3. Katariina Helaniemi: Kutsuvat sitä pöhinäksi (36 200)

4. Thomas Eriksson: Idiootit ympärilläni (35 500)

5. Risto Siilasmaa, Catherine Dredman: Paranoidi optimisti (28 100)

Sanna Jääskeläinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi