Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Miksi mies saa olla normi, kysyy Saara Turusen uusi näytelmä Helsingin Q-teatterissa

Medusan huone jatkaa kehutun kirjoittajan omaelämäkerrallisista romaaneista tuttuja teemoja. Surrealistinen ja vahvasti kantaa ottava draama vangitsee myös mieskatsojansa.

Paikkaansa etsivä nainen (Elina Knihtilä) tulee sotkemaan sivistyneiden miesten (Tommi Korpela, Ylermi Rajamaa) kirjalliset orgiat Medusan huone -näytelmässä. Kuva: Aino Nieminen

Q-teatteri
Medusan huone
Kantaesitys 21.2.

On näytelmiä jotka saavat katsojan toivomaan hetkellistä identiteetin muutosta. Jos olisin nuori sinkkunainen enkä perheellinen 44-vuotias mies, voisin ehkä samaistua täysillä Medusan huone -näytelmän tunnelmiin.

Silloin ei tarvitsisi käydä jatkuvaa aivojumppaa sen suhteen, kuinka paljon sukupuoli ehkä vaikuttaa omaan tulkintaani. Ei tarvitsisi etsiä myöskään paikkoja puolustuksen puheenvuorolle.

Saara Turusen kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä on nimittäin vahva syytös omaa sukupuoltani kohtaan. Turusen mielestä länsimainen kulttuuri on ollut alusta asti miesten määrittämää. Naisen osana on ollut sopeutua, häpeillä, pyydellä anteeksi ja poimia identiteettinsä rakennusaineita miesten pudottelemista ”kultajyvistä”.

Mies vie, nainen vikisee?

Medusan huoneen teemat ja tapahtumat ovat osin tuttuja niille, jotka ovat lukeneet Turusen omaelämäkerralliset kirjat Rakkaudenhirviö ja Sivuhenkilö. Teatterin lavalla sisältö saa kuitenkin aivan uudenlaista todistusvoimaa.

Medusan huone koostuu keskenään irrallisista kuvista. Näyttämölle tuntuu kuitenkin rakentuvan viitteellinen kasvukertomus naisesta (Katja Küttner), joka ei löydä paikkaansa miesten maailmasta. Häntä ahdistellaan koulussa, ja kotona formuloiden pauhu peittää kaiken alleen. Lisäksi hän vuotaa verta, mitä pitää tietysti hävetä ja peitellä.

Näytelmä viittaa nimellään kreikkalaisen mytologiaan. Tarinan mukaan Medusa oli kaunis neito, joka joutui merenjumala Poseidonin raiskaamaksi ja muuttui hirviöksi. Turunen rakentaa minimalistisista kuvistaan vahvan metaforan, joka tulkitsee antiikin myyttiä tämän ajan kehyksessä äärimmäisen kiehtovalla tavalla.

Näemme maailman, jossa naiset ovat joko miehisen himon kohteita tai hylkiöitä. Medusan alkuperäinen kauneus on valjastettu ihmissuvun jatkamiseen ja markkinavoimille (ilmaisia ämpäreitä!). Hirviönaiset taas saavat vetäytyä loukkoihinsa ja turruttaa omat mielitekonsa esimerkiksi suklaalla.

Briljantti kokonaistaideteos

Kuten edeltäjänsä Tavallisuuden aave on Medusan huonekin pitkälti sanatonta teatteria, joka tapahtuu yhdessä niukasti lavastetussa tilassa.

Turusen estetiikan ja rytmityksen taju on vertaansa vailla. Hän luo Q-teatterin näyttämölle sarjan unenomaisia, absurdeja kohtauksia, joissa suurta osaa näyttelee tanskalaisen Agnes Obelin pianomusiikki. Omaperäinen esitystapa ei sovellu välttämättä kovin hienovaraisten vivahteiden esittämiseen, mutta ehkä feministinen taistelu ja metoo-keskustelu tarvitsevatkin tässä vaiheessa juuri arkkityyppejä.

Briljantti kokonaistaideteos vangitsee katsojan kuin hypnoosissa. Hiljaista alakuloa on paljon, toisaalta myös pirullisen purevaa sarkasmia ja lakonista tylytystä. Aivan hillitön on esimerkiksi parodia miesten lukupiiristä, jossa "sivistyneet miehet" piehtaroivat kanonisoitujen kirjailijoiden (Bukowski, Miller, Houellebecq, Saarikoski) kirjoittamissa seksifantasioissa, kunnes nainen tulee tietysti sotkemaan hyvät kirjallisuusorgiat.

Lumoava tunnelma

Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Aksinja Lommi ja Ylermi Rajamaa vaihtavat roolista toiseen vimmatulla vauhdilla. Näyttämöllä kaikki kuitenkin tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Pysähtynyt tunnelma ja surrealistiset hahmot tuovat mieleen David Lynchin Twin Peaks -sarjan uninäkymät.

Toistuvasti näyttämölle ilmestyvät esimerkiksi kananaamariin sonnustautunut siivoojanainen, naisvalloituksillaan rehvasteleva sikamies ja pystyyn kuolleet pukuäijät. Turunen näyttää vakuuttavasti, kuinka hienovaraisilla ilmeillä ja eleillä naisten alentaminen, pois sulkeminen ja väheksyntä usein tapahtuvat.

Voimaannuttava loppu tuntuu kuitenkin uskovan tulevaan: on myös niitä naisia, jotka eivät välitä hittojakaan mistään.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi