Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Lahden kaupunginteatterin Alkutuotanto-komedia sairastaa mammuttitautia

Allu (Aleksi Lavaste) ja Tommi (Tommi Kainulainen) harhailevat Tommin perintömetsässä Alkutuotanto-komediassa. Kuva: Tiina Hauta-aho

Lahden kaupunginteatteri
Alkutuotanto
Ensi-ilta Eero-näyttämöllä 15.2.

Toteutus täysi kymppi, sisältö seitsemän ja puoli. Tällaisen kiteytyksen tuottaa Lahden kaupunginteatterin Alkutuotanto-näytelmä kouluarvosanoiksi muutettuna.

Saana Lavasteen ja Iiristiina Varilon ohjaus lähentelee nerokkuutta. Vähään aikaan en muista nähneeni näin notkeasti tilanteesta toiseen liikkuvaa komediaa, joka on toteutettu ainoastaan kahdella näyttelijällä ja muutenkin hyvin minimalistisesti.

Valitettavasti näytelmän käsikirjoitus kärsii mammuttitaudista. Jonni Pantzar on yrittänyt sisällyttää tekstiinsä jokseenkin kaiken mahdollisen (ja mahdottomankin) aineksen, joka valottaa ihmisen ja luonnon monimutkaista suhdetta.

Lopputuloksena on hajanainen sarja tietoiskuja, joka uuvuttaa katsojan kahden ja puolen tunnin kestollaan. Niitä kuuluisia ”darlingeja” olisi pitänyt tappaa oikein urakalla, jotta esitykseen olisi tullut jonkinlaista rotia.

Rönsyjä on liikaakin

Ekokomediaksi nimetyn draaman alkutilanne on kyllä kutkuttava. Tommi Kainulaisen esittämä Tommi kertoo perineensä yllättäen Pohjois-Savosta metsäpalstan, josta on löydetty harvinainen rupilisko. Hän telttaretkeilee palstalleen kaverinsa Allun (Aleksi Lavaste) kanssa.

Tämän kehysrakenteen sisällä harhaillaan sitten läpi aikojen ja paikkojen. Kohtaamme esimerkiksi ekoradikalisoituneen kalastaja Linkolan, omavaraistalouteen pyrkivän perunanviljelijän, jäkäläkadosta harmistuneet porot, huolettoman harvesterikuskin, riistetyn banaaninviljelijän ja militanttioravan, joka vaatii ihmislajin kohdalla ”lopullista ratkaisua”.

Opetusnäytelmää ja satiirista eläinsatua yhdistelevän esityksen suuri kaari muodostuu siitä, että ihminen on onnistunut ahneudella ja ymmärtämättömyydellään ajamaan luonnon ahtaalle. Tämä tuskin tulee 2010-luvulla suurena uutisena kenellekään. Koska kyseessä on näytelmä eikä Tiede-lehden erikoisnumero, sitä alkaa ennen pitkää toivoa, että komedia poimisi jonkin näkökulmistaan keskiöön ja alkaisi rakentaa kerrontaansa sen ympärille.

Näin ei kuitenkaan tapahdu. Alkutuotanto yrittää olla yhtä aikaa hauska ja opettavainen, rationaalinen ja romantisoiva, historiallinen ja ajankohtainen, globaali ja lokaali, realistinen ja mystinen. Luonto ehkä onkin näitä kaikkia yhtä aikaa, mutta ihmisen luomalta näytelmältä on lupa odottaa vahvempaa narratiivia: rönsyt pois, sanoisi mansikanviljelijä.

Mainiot näyttelijät

Kainulainen ja Lavaste ovat mainiossa vireessä näytelmän näyttelijöinä. Hipsteri-Tommi on kaksikon älyllisempi puoli, Allu taas melko huoleton tomppeli, joka suhtautuu luontoon kuin suureen huvipuistoon.

Kaksikon muista rooleista jäävät mieleen hulvaton harvesterikuski (Kainulainen) ja hauskasti jurnottava Linkola (Lavaste), joka kiroaa teknologian ja edistyksen mutta pyytää toisaalta naapuriltaan traktoriapua polttopuiden toimittamisessa. Samankaltainen kaksilla korteilla pelaaminen korostuu monen muunkin hahmon kohdalla.

Lavastaja Mari Hämäläinen on luonut Eero-näyttämölle onnistuneesti varsin toiminnallisen metsämaiseman vähillä aineksilla.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi