Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Katja Kärjen esikoisromaani kertoo moniäänisesti pohjoiskarjalaisen lestadiolaissuvun naisista

Kertojanaisista jokainen on yhteisönsä ulkopuolella.

Esikoiskirjailija Katja Kärki on kotoisin Nurmeksesta ja asuu nykyisin Rovaniemellä. Kuva: Mirva Vainio

Katja Kärki
Jumalan huone
Bazar 2019. 462 s.

Esikoiskirjailija Katja Kärki jatkaa lestadiolaisyhteisöjä käsittelevien romaanien ilmiötä teoksellaan Jumalan huone. Tänä keväänä samaa aihepiiriä käsittelevät muun muassa Suvi Ratisen ja Pauliina Vanhatalon romaanit.

Kärki tarinoi pohjoiskarjalaisesta Martikaisen lestadiolaissuvusta. Kertomus alkaa 1930-luvulta ja jatkuu näihin päiviin. Ääneen päästetään suvun kolme naista: 2000-luvulla nuoruuttaan viettävä radikaali Elsa, hänen kaupungissa asuva opettajatätinsä Maria sekä Marian täti ja kasvattiäiti Aili.

Teoksen katse uskonopein normitettuun maailmaan on kriittinen. Kertojanaisista jokainen on yhteisönsä ulkopuolella. Elsa noudattaa omaa tahtoaan, Maria toimii välitilassa, Aili peittää synnin jäljet toimeliaisuuteensa ja elää yhteisön sisällä parhaan tahtonsa mukaan. Lestadiolaisuutta ei romaanissa kuitenkaan käsitellä vain uskontokunnan sisäisiä normeja purkaen, paljastaen tai kipupisteitä sensaatiohakuisesti ruotien. Teos antaa tilaa kertojien moniäänisyydelle ja näin myös lukijan omille arvioille. Neutraali kriittisyys on esikoisteoksen hyve.

Romaani on myös kuvaus naiseksi kasvamisesta. Kolmen eri aikakauden kertojaäänten tarinat vertautuvat toisiinsa erityisesti seksuaalisen vetovoiman ja rakkauden kuvauksissa. Naisen valjastamaton halu on tabu, jota Kärki käsittelee vasten uskonnollisen yhteisön normitettua todellisuutta ja historiallista aikaa. Jumalan huonetta voi lukea kuvauksena siitä, kuinka naisen seksuaalisen halun ilmenemismuodot muuttuvat peitellystä, hävettävästä ja yksityisestä kohti julkista esittämistä ja estoista vapautumista.

Mitään uutta uskonto vastaan seksuaalisuus -aiheesta ei romaanissa sanotuksi saada. Elsan ihmissuhdesoppaa keitellään teoksessa turhankin pitkään, loppua kohden Elsan hahmo junnaa paikallaan.

Seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja parisuhdeväkivallasta teos puhuu, mutta asiaan pureutumista ei juuri tapahdu. Teemat olisivat kestäneet kantaaottavammankin kaunokirjallisen tarkastelun.

Kärjen virke on objektiivinen ja napakka, kieli helppolukuista ja sujuvasti seurattavaa. Teoksen edetessä kerrontatapaan syntyy kuitenkin kierre, jossa tapahtumien yksityiskohtainen ja kronologinen kuvailu muuttuu itseään toistavaksi maneeriksi.

Joiltakin osin Jumalan huone kertoo uskonnollisen yhteisön kautta laajemmin siitä, kuinka yksilön oma tajunta ja yhteisön yhteiset normit ovat aina jossakin mielessä yhteen sovittamattomia.

Sanna Jääskeläinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi