Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Konserttiarvio: Anja Bihlmaierin kapellimestaridebyytti Sinfonia Lahden kanssa ei jättänyt juuri toivomisen varaa

Saksalainen Anja Bihlmaier sai lahtelaisyleisöltä hurmioituneet suosionosoitukset. Kuva: Sami Kuusivirta

Sinfonia Lahti
Anja Bihlmaier, kapellimestari
Eiving Ringstad, alttoviulu
Sibeliustalo 13.12.

Zoltán Kodályn (1882–1967) nimi on monelle lahtelaiselle tutumpi muusta kuin sävellyksistä. Musiikkiluokillamme ja konservatoriossamme on sovellettu hänen nimissään kulkevaa, unkarilaisten musiikinopettajien kehittämää opetusnäkemystä 1960-luvulta lähtien.

Sinfonia Lahden torstaikonsertti alkoi Kodályn Galántalaistansseilla (1933). Säveltäjä oli ottanut vaikutteita perusteellisesta vanhempien musiikkityylien ja kansanmusiikin tuntemuksestaan.

Tyylillisesti tällaista musiikkia olisi voitu säveltää jo 40–50 vuotta aikaisemmin. Minusta kansallisromantiikassa ei ole mitään hävettävää, ja olen nuoresta pitäen rakastanut tätä teosta.

Bihlmaier piti langat käsissään ilman turhia koreografioita.

Saksalainen kapellimestari Anja Bihlmaier antoi puhaltajien hehkuttaa kauniita lyyrisiä melodioitaan. Useimmat nopeatempoiset jaksot syttyivät säkenöimään niin kuin pitikin.

Sattuman oikusta minulla on ollut ilo opiskella myös Budapestissa sekä tutustua paikalliseen musiikkielämään. Unkarilainen tempokäsitys on luistavasti etenevä, italialaisen kaltainen. Bihlmaierin näkemyksessä oli paikoin saksalaista jähmeyttä.

Kaikki ovat tervetulleita konserttiin

Galántalaistanssit lämmittivät kuitenkin yleisön niin, että kapellimestari kutsuttiin suosionosoituksin kumartamaan uudestaan jo tämän numeron jälkeen. Tunnelma oli otollinen Béla Bartókin alttoviulukonsertolle, joka oli nyt ensimmäistä kertaa Sinfonia Lahden ohjelmassa.

Bartók (1881–1945) kuoli leukemiaan kesken alttoviululle tilatun konserton säveltämisen. Teoksen saattoi esityskuntoon Bartókin läheinen ystävä ja oppilas Tibor Serly, alttoviulisti itsekin.

Norjalainen Eivind Ringstad (s. 1994) on jo tunnustettu taituri. Hänen käytössään on Guadagnini-altto vuodelta 1768. Ringstadin käsissä sen ääni kantoi hienosti yli orkesterin.

Ihastuttava, rauhoittava toinen osa oli juuri huipentumassa, kun hälyäänet yleisöstä rikkoivat tunnelman. Siitä huolimatta kannatan sitä, että erityislapsilla ja -aikuisilla on mahdollisuus tulla konsertteihin. Minua häiritsi enemmän vieressäni rapistellut normaali rouvashenkilö.

Ringstadin mestarillinen soitto toivottavasti poisti uteliaiden epäilykset alttoviulusta soolosoittimena. Hän kiitti haltioitunutta yleisöä tulkitsemalla vielä intensiivisesti Henri Vieuxtempsin Capriccion.

Sähköinen Beethoven-tulkinta

Sinfonia Lahden Beethoven-sarja jatkui sinfonialla nro 2, D-duuri (1802). Vaikka himpun yli kolmekymppinen säveltäjä suri jo kuulonsa heikkenemistä, teoksesta sitä ei havaitse. Se voisi tyylinsä puolesta olla Mozartin 42. sinfonia ja muistuttaa Figaron häiden alkusoitosta muullakin kuin samalla sävellajilla.

Ensimmäisen ja viimeisen osan huippunopeat jousikuviot toteutuivat huolellisesti, mutta viulistien ote olisi saanut olla tulisempi. Ellei ollut tarkoitus simuloida 1800-luvun vaimeampaa jousisointia, hartsi saisi pölistä solistisemmin.

Muuta toivomisen varaa esitys ei jättänytkään. Kapellimestari Bihlmaier piti langat käsissään aktiivisesti, ilman turhia koreografioita. Sähköinen tulkinta innosti yleisön hurmioituneisiin suosionosoituksiin. Bihlmaier käveli orkesterin joukkoon nostamaan kaikki soitinryhmät yksitellen juhlittaviksi.

Outi Leppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi