Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Timo Taulo muokkasi Andersenin Tulitikkutyttö-sadun lahtelaiseksi tutuilla keinoilla

Orpotyttö Mirja (Liina Mäki) yrittää saada tulitikkuja kaupaksi Ainopuiston teatterin joulunäytelmässä. Kuva: Timo Taulo

Ainopuiston teatteri

Jepulis Penjamin pieni tulitikkutytär

Ensiesitys Lahden kaupungintalon sisäpihalla 1.12.

Välihousut eivät ole liioittelua, jos mielit katsomaan Ainopuiston teatterin joulunäytelmää. Vaikka katsomon puupenkit on päällystetty kotoisasti räsymatoilla ja lipun hintaan kuuluu sisuksia lämmittävä glögi, navakka tuuli puhalteli ainakin ensiesityksessä kaupungintalon sisäpihalla niin ilkeästi, että muutaman asteen pakkanen tuntui huomattavasti lukemaansa kylmemmältä.

Timo Taulo on näissä olosuhteissa onneksi jo vanha tekijä. Tällä kerralla hän on kirjoittanut ja ohjannut näytelmän, jonka kesto on armeliaasti vain 35 minuuttia.

Juoni loppuu alkuunsa

Taulon sovitus H.C. Andersenin Pienestä tulitikkutytöstä jatkaa Jepulis Penjami -varianttien sarjaa. Myyttinen lahtelainen sontakuski on esiintynyt sekä Taulon näytelmissä että Timo Sandbergin kirjoissa jo niin usein, että kohta voisi olla aika löytää uusi paikallinen antisankari nypittäväksi.

Taulo tekee kaupungintalon putkasta vapautuvasta Jepuliksesta (Miikku Tolonen) tällä kerralla isähahmon tulitikkuja kaupustelevalle tytölle (Liina Mäki), joka on jäänyt orvoksi isoäitinsä kuoltua.

Se on käyttökelpoinen idea, mutta valitettavasti juoni jää melko luonnosmaiseksi. Jepuliksen ja Mirjan epätodennäköinen huoltajuussuhde ei kehity alkua pidemmälle, sillä Taulo siirtyy tarkastelemaan tulitikkutytön yleisempiä elinolosuhteita. Ne ovat vuoden 1957 Lahteen sijoittuvassa tarinassa tietysti ankeat, sillä hyvinvointiyhteiskunta on vielä keksimistä vaille.

Harras tunnelma

Näytelmässä on varsin harras yleistunnelma, jota korostaa tuon tuostakin taivaista laskeutuva Mirjan isoäiti (Anna Koukku) ja se, että loppu on Andersenin sadun tavoin surullinen.

Liina Mäki näyttelee kuitenkin reippaasti tulitikkutyttöä, jonka on varasteltava tulitikkutehtaalta selvitäkseen hengissä. Tolosen rehvakkaassa Jepuliksessakaan ei ole moitteen sijaa.

Myös näytelmän visuaalinen ylöspano on hieno. Varsinkin kaupungintalon eriskummallisten tornienkelien puvustuksessa on nähty vaivaa. Mainioiden videoprojisointien kautta näytelmä laajenee myös pieneksi tietoiskuksi puuseppien kaupunkien historiasta.

Esityksiä 16.12. asti.

Korjattu 4.12. klo 11.21: Liina Mäen nimi.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi