Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Helsingin kaupunginteatterin näyttämö-Palmu pysyy uskollisena elokuvalle

Virta (Heikki Ranta), Kokki (Petrus Kähkönen) ja Palmu (Kari Väänänen) ratkovat kuoliaaksi kaasutetun naisen tapausta Helsingin kaupunginteatterin näytelmässä. Kuva: Harri Hinkka

Helsingin kaupunginteatteri
Kaasua, komisario palmu!
Ensi-ilta suurella näyttämöllä 29.11.

Pyörää ei aina tarvitse keksiä uudelleen. Ohjaaja Heikki Kujanpää luottaa Mika Waltarin luomien ja Matti Kassilan elokuvissaan eloon herättämien ikonisten hahmojen voimaan. Tuttu ja turvallinen voikin joskus kiehtoa katsojaa enemmän kuin tunnistamattomaksi versiointi.

Sitä paitsi uusi näyttelijä tuo vanhaan hahmoon aina jotakin itsestään. Muutamille hahmoille kerrotaan myös tehdyn pientä “tämänpäiväistystä”. Kiukutteleva pikkutyttö on muuttunut voimakkaaksi naiseksi, eikä homoseksuaalisuutta haluta näyttää konnamaisena.

Väänäsen karisma kantaa

Tapahtumat saavat alkunsa, kun upporikas rouva Skrof löytyy kodistaan kuoliaaksi kaasutettuna. Komisario Palmun (Kari Väänänen) tutkimassa tapauksessa syytetyn penkille päätyvät vuoron perään kaikki saarnaajasta jazz-laulajattareen.

Väänäsen luontainen lavakarisma ei varmaan ollut vähiten ratkaiseva tekijä roolituksessa. Ja toimiihan se. Väänäsen ei tarvitse kuin laittaa hattu päähänsä ja murahdella ollakseen uskottava, järkähtämätön komisario Palmu.

Nuoremmalta näyttelijäkaartilta vaaditaan hieman enemmän tempoilua. Erityisesti säväyttää Miiko Toiviainen taiteilija Kurt Kuurnan roolissa. Toiviaisen velmuilu kryptisenä aatelisnuorukaisena on taidonnäyte, joka jää varmasti monen mieleen. Palmun apulaisetsivät, hölmönpuoleinen Virta (Heikki Ranta) ja älykkö Kokki (Petrus Kähkönen) irrottavat yleisöstä naurut keskinäisellä kilpailullaan.

Hahmot ovat kautta linjan karikatyyrisia, mutta näyttelijät ottavat ilon irti tyylilajista. Sara Paasikoski on viileän arvoituksellinen murhatun rouva Skrofin lapsenlapsen roolissa. Jouko Klemettilän levoton saarnaaja Mustapää pärjäisi hyvin sketsihahmokilpailussa. Vuokko Hovatan Iiri Salmia on hunajainen sekä käytökseltään että tietysti myös lauluääneltään.

Jännittävä äänimaailma

Esityksessä kuultava Timo Hietalan säveltämä, live-orkesterin esittämä korvia hivelevän kaunis jazz maalaa tunnelman sopivan mystiseksi. Askelten ja näyttelijöiden käsittelemistä esineistä lähtevät äänet ovat tehostettuja. Efekti tekee äänimaailmasta varsin veikeän. Myös visuaalisesti esitys on kaikkine hattuineen, takkeineen, leninkeineen ja vanhoine Helsinki-kuvineen huolellisesti toteutettu.

Nykykatsojalle, jolle rikosjännäri tarkoittaa kenties moniulotteisia henkilöhahmoja ja juonellisesti tuhannelle kierteelle viritettyä vyyhtiä, esitys voi olla paikoin pitkästyttävä ja sen tarjoama draama latteaa. Nostalgikoille se voi puolestaan olla mainoksessaan lupaama “rikosjännärien mestarillinen komediahelmi”.

Anu Puska
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi