Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Keikka-arvio: Disco Ensemblen jäähyväiset Lahdessa soivat ilman mitään merkkejä kyllästymisestä

Disco Ensemble perustettiin vuonna 1996 Ulvilassa. Nyt yhtye tekee jäähyväiskiertuetta. Kuva: Ville Malja

Disco Ensemble

Finlandia-klubilla Lahdessa 23.11.

Kun perjantai-iltana Finlandia-klubilla esiintynyt Disco Ensemble ilmoitti lopettavansa jo yli 20 vuotta kestäneen uransa Last Nights Out -jäähyväiskiertueen myötä, sai se aikaan melkoisen vastareaktion: Tavastia-klubilla järjestetään kaikkiaan yhdeksän konserttia, joista tätä kirjoittaessa kahdeksan on jo loppuunmyytyjä. Kyseessä on kotimaisen rock-musiikin kannalta historiallinen ennätys, viimeksi vastaavaa tapahtui kun Hanoi Rocks teki samassa paikassa kahdeksan jäähyväiskeikkaa kuuden päivän aikana. Tällaisiin ennätyksiin voivat yltää vain sellaiset artistit, joiden musiikki puhuttelee ihmisiä aidosti merkityksellisellä tavalla.

Mistä yhtyeen suosiossa on sitten kyse? Ensimmäisenä tulee mieleen sukupolvikokemus: vuonna 2005 julkaistu First Aid Kit -albumi sai jykevän We Might Fall Apart -hitin myötä aikaan musiikillisen räjähdyksen. Se tuntui tuolloin soivan kaikkialla ja kaiken aikaa, koskettaen tuolloin nuoruuttaan eläneiden ihmisten elämää. Yhtyeen musiikista käytettiin tuolloin termiä "emo-rock", viitaten sen sisältämään emotionaaliseen lataukseen. Toinen, astetta virallisempi nimitys yhtyeen ja sen kaltaisten edustamalle tyylilajille oli post-hardcore: punkin aggressiota yhdistettynä haikeisiin, popahtaviin melodioihin ja sisäistä tuskaa ilmentäviin huutoihin. Vimmaa ja kaihoa, musiikkia jonka tahdissa voi sekä riehua että herkistyä.

Jos edellä kuvaillun kaltaista musiikkia aikoo esittää elävän yleisön edessä uskottavasti, on muusikoiden laitettava itsensä likoon kokonaisvaltaisesti. Siinä Disco Ensemble onnistui aikanaan, ja onnistuu edelleen - kenties paremmin kuin koskaan. Perjantain konsertti oli alusta loppuun dynaamista, räiskyvää ja tiukkaa soittoa. Lahden konserttia ei oltu myyty loppuun, mutta paikalle saapuneet fanit saivat musiikista valtavaa energiaa: ilmaan nousevia nyrkkejä ja raikuvaa yhteislaulua riitti. Jo toisena kuultu Drop Dead Casanova soi sellaisella voimalla ja niin jämäkästi, että tieto lopettamisesta alkoi ihan harmittamaan. Toisaalta, hienoa että yhtye voi lähteä näinkin näyttävällä tavalla. Minkäänlaisia merkkejä kyllästymisestä ei ollut ilmassa: rumpuja paiskottiin raivolla, kitara ja basso soivat uljaasti alusta loppuun. Laulaja Miikka Koivisto pisti pienestä nuhastaan huolimatta kaiken peliin, ulvoen aivan yhtä vakuuttavasti kuin yli kymmenen vuotta sitten.

Kun We Might Fall Apart -laulun dramaattinen intro alkoi soimaan, oli sekä yleisössä että lavalla aistittavissa syvä kiitollisuuden tunne. Yhtye on tehnyt hienon työn, ja sen voima tullaan muistamaan vielä pitkään.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi