Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Lahden kansanopiston räävitön Kolme muskettisoturia nojaa osin vanhentuneeseen kuvastoon

Hiihtäjä Kerttu Niskanen (Valo Sauri) kyykyttää veljeään Iivoa (Jussi Korhonen) Lahden kansanopiston näytelmässä. Kuva: Mari Kaakkola

Lahden kansanopisto, teatterikoulutus II

Kolme muskettisoturia – räävitön sankarikarnevaali

Ensi-ilta 9.11. Aleksanterinkadun teatterissa

Kun teatterintekijä kirjoittaa vuonna 2018 kriittistä näytelmää sankaruudesta, hänen täytyy näköjään yhä ammentaa Kekkosesta. Eikö oikeasti löytynyt yhtään vähemmän kuollutta valtionpäämiestä tuomittavaksi?

Toki on niin, että 32 vuotta sitten haudatusta Kekkosesta tehdään yhä tutkimuksiakin. Kekkos-kortin heiluttelu tuntuu kuitenkin falskilta, kun on tarkoitus todistaa draaman keinoin ihmisen haluttomuutta muuttaa elämäntapojaan ilmastoystävällisemmäksi. Ehkä käsikirjoittaja-ohjaaja Misa Palander ei ole kuullut, että nykyinen presidenttimme syö lihaa vain kerran viikossa?

Tällainen fakta sopii tietysti huonosti tukemaan sitä melko lohdutonta kuvaa, jota Palanderin Kolme muskettisoturia pyrkii meille nykyajan mädännäisyydestä välittämään.

Sankari putoaa jalustaltaan

Vaikka parodinen teksti ei siis täysin osu maaliinsa, Palanderin ohjauksella on hetkensä. Hän on onnistunut piiskaamaan kansanopiston teatteriopiskelijat sellaiseen hurmokseen, että nyt käyttöön vihitty Aleksanterinkadun teatteritila ei tahdo aina riittää heidän energialleen. Esityksen kutsuminen latautuneeksi tuntuu vähättelyltä.

Palander kuljettaa rinnakkain Alexandre Dumas’n 1600-luvun seikkailuklassikkoa ja poimintoja länsimaisen historiankirjoituksen sankarikuvastosta. Havaitaan, että monen niin sanotun sankarin sankaruus ei kestä kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi vasemmiston idolisoima Che Guevara oli kauhea tappaja, olympiavoittaja Iivo Niskanen kehtasi pukeutua susiturkkiin ja Barbie on tyrkyttänyt naisille robottimaista alistujan roolimallia viimeiset 60 vuotta.

Loppua kohti Palander tarjoaa johtolauseeksi rinnastusta, jossa ilmastokysymyksen käsittelyä verrataan naisten historialliseen asemaan. Molemmissa on ainakin Palanderin mielestä kyse rakenteisiin juurtuneesta patriarkaatin muutosvastarinnasta.

Ylimalkaisia heittoja

Näytelmän nimeen ympätty ”räävitön sankarikarnevaali” tarkoittaa lähinnä sketsimäisesti paisuteltua hahmogalleriaa ja sitä, että mikään ei ole pyhää.

Se että isot ja pienet ”roistot” niputetaan surutta yhteen ”rikoksen” mittakaavasta välittämättä, tuo kohtuuttomuudessaan toisinaan mieleen Kristian Smedsin teatterin. Moni väitelause jää tässä kuitenkin ylimalkaiseksi, sillä vauhdikkaassa makasiiniohjauksessa on juonenpäitä vähän liiankin kanssa.

Kansanopiston nuorten näyttelijöiden totaaliselle heittäytymiselle on joka tapauksessa pakko nostaa hattua.

Esitykset jatkuvat 8.12. saakka.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi