Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Lahden Kamarikuoro syntyi taiteellisen syvyyden tarpeesta – perustaja Matti Rauhala toivoo, että lahtelaiset kuorot tekisivät yhteistyötä

Lahtelainen pianisti, säveltäjä ja musiikinopettaja Matti Rauhala perusti Lahden Kamarikuoron 50 vuotta sitten. Kamarikuoron juhlakonsertissa hän johtaa oman sävellyksensä Suviaamu. Kuva: Mirja Hussain

Idea uuden kuoron perustamisesta oli kytenyt Matti Rauhalan mielessä jo pidemmän aikaa.

Rauhala oli tullut Lahteen kanttoriksi vuonna 1956, ja hän johti useitakin kuoroja. Rauhalasta kuitenkin tuntui, että työ ei täysin tyydyttänyt. Hän olisi halunnut viedä ilmaisua taiteellisesti pidemmälle. Lahdessa ei tuntunut olevan sellaista kuoroa, joka pyrkisi syvään taiteelliseen ilmaisuun.

Vuonna 1967 asia eteni kuin sattumalta. Musiikkiluokkien lehtori Paavo Kiiski oli säveltänyt musiikin von Hoffmanstahlin näytelmään Jokamies, ja hän etsi nopealla aikataululla taitavia laulajia. Kokoon saatiin kaksinkertainen kvartetti.

– Näytelmän jälkeen, vuonna 1968 esitin, että eikö jatkettaisi tällä porukalla, Rauhala muistelee.

Näin syntyi Lahden Kamarikuoro, ja sen taiteelliseksi johtajaksi ryhtyi Rauhala.

Ensimmäisessä konsertissa Bachia

Kuoron ensimmäinen julkinen esiintyminen oli maaliskuussa 1968 Launeen kirkossa. Rauhalan mukaan pienet esiintymiset rohkaisivat kuoroa jatkamaan ja laatimaan vaativampaa ohjelmistoa.

Ensimmäinen varsinainen konsertti pidettiin Keski-Lahden kirkossa marraskuussa 1968. Kuoro lauloi muun muassa Bachin kantaatin, Aimo Känkänen soitti urkuja ja mukana oli myös kaksi huilistia.

– Siitä jatkoimme ja lisäsimme vaikeusastetta, Rauhala sanoo.

– 1970-luvun alussa uskalsimme jopa Bachin Jouluoratorion esittämiseen, ja saimme Lahden kaupunginorkesterin siihen mukaan. Silloin oli vielä mahdollista saada orkesteri töihin pyhäpäivinä.

"Brahmsin musiikki on rakasta ja läheistä"

Vaativan kuoromusiikin esittäminen oli Rauhalalle tärkeä tavoite. Rauhala kertoo, että vuonna 1956 suoritettu pianodiplomi oli herättänyt hänessä sellaisia "yleismusikaalisia tavoitteita ja totuuksia", joita saattoi soveltaa kaikessa musiikissa.

– Kuoroa on käsiteltävä soittimena, kuten orkesteriakin. Siinä on valtava työ, Rauhala sanoo.

Vuosien varrella kuoro sai lisää laulajia, joilla stemmalaulu ja nuotinlukutaito olivat hallussa. Sitä Rauhala edellytti.

Rauhalalle rakkainta on Brahmsin musiikki. "Se on niin äärettömän rikasta ja äänenkuljetuksellisesti taidokasta musiikkia." Kuva: Mirja Hussain

Ohjelmistoon tuli myös moderneja kuoroteoksia, mutta rakastetuimpiin kuului kuitenkin Brahmsin Viisi laulua.

– Se on kuorolle niin kiitollista tekstiä ja hyvä kuoron kehittämisen kannalta, Rauhala sanoo.

Myös hänelle itselleen Brahmsin musiikki on hyvin läheistä ja rakasta, kotimaisista säveltäjistä erityisesti Madetoja ja Sibelius.

Einojuhani Rautavaaraa emme esittäneet, mutta henkilökohtaisesti pidän paljon myös hänen musiikistaan.

Yhteistyötä tarvitaan, mutta ehkä ei vakituista suurkuoroa

Rauhala toivoo, että lahtelaiset kuorot tekisivät yhteistyötä. Yhteinen tekeminen on virkistävää ja hedelmällistä ja poikii usein uusia ideoita, Rauhala sanoo.

Hän muistelee, kuinka Launeen kirkkokuoro ja Kuhmoisten kirkkokuoro järjestivät yhteisiä harjoitusleirejä.

– Kun mentiin tarpeeksi kauas Lahdesta, porukka pysyi hyvin koossa, Rauhala sanoo ja nauraa.

– Leirit olivat myös rentoutumisen hetkiä. Se virkisti kuoroyhteisön elämää.

Leirillä saatettiin panna pystyyn vaikkapa runokilpailu, jonka voittajatekstistä Rauhala sävelsi viisiosaisen kantaatin.

Silloin tällöin Lahdessa on noussut esille idea paikallisen suurkuoron perustamisesta. Rauhala suhtautuu ajatukseen varovaisesti. Erilaisten kuorojen sovittaminen yhteen ei ole helppo tehtävä.

– En tiedä, toimisiko suurkuoro näin lähellä Helsinkiä. Paljon riippuu myös siitä, kuka sitä vetäisi ja millä tavalla ja olisiko innostusta.

Rauhala on vaihtanut pianonsa sähköiseen, jotta ei häiritsisi naapureita. Kuva: Mirja Hussain

Monelle tuttu musiikinopettaja soittaa yhä

Monelle lahtelaiselle Rauhala on tuttu paitsi kanttorina, pianistina ja kuoronjohtajana myös musiikinopettajana. Rauhala soittaa yhä pianoa, vaikka näkö ja kuulo ovat korkeaan ikään ehtineellä heikentyneet. Piano on vaihtunut sähköiseen, jotta soitto ei häiritsisi naapureita. Toisinaan Rauhala käy soittamassa myös seniorikodin dementiapuolella asuvalle tuttavalleen.

Sinfonia Lahden konsertteihin Rauhalalla on kausikortti, ja kuorojakin hän käy kuuntelemassa. Tosin gospel-musiikille hän ei liiemmin lämpene.

– Siinä mennään alueelle, jossa ei tehdä työtä herkkien taiteellisten päämäärien saavuttamiseksi, vaan vaikutelmat ja ilmaisukeinot perustuvat ihan muihin asioihin, melko ulkonaisiin asioihin, Rauhala arvioi.

Lahden Kamarikuoroa Rauhala johti lopulta 20 vuotta.

– Olen hyvin iloinen siitä, että Kamarikuoro on pysynyt koossa ja elää voimakasta kuoroelämää, Rauhala sanoo.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi