Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Lahden konservatorion merkkipäiviä juhlittiin upealla ohjelmistolla Sibeliustalossa

Erkki Lasonpalo harjoitutti Sinfonia Lahden vaskipuhaltajia keskiviikkona Sibeliustalossa. Kuva: Mirja Hussain

Konservatorio 100 vuotta

Sinfonia Lahti

Erkki Lasonpalo, kapellimestari

Maaria Leino, viulu

Kalle Viljakka, trumpetti

Sibeliustalo 1.11.

Torstai-iltana Sibeliustalolla juhlittiin Lahden konservatorion satavuotista historiaa. Viipurin musiikkiopiston siirtyminen Lahteen oli sodan pakottamaa, mutta lopulta konservatorion tarina on melkoinen siirtymä vaikeuksista voittoon. Tietysti se on myös Sinfonia Lahden tarina, mistä ikuiset kiitokset kuuluvat etenkin Felix Krohnille.

Kapellimestari Erkki Lasonpalon johtaman konsertin ohjelmistoon oli valikoitunut viisi teosta, jotka monipuolisilla tavoilla kytkeytyivät itse juhlan aiheeseen. Ensimmäisenä kuultiin konservatoriossa opettajana työskentelevän Inkeri Jaakkolan säveltämä Concis 100 -fanfaari. Kumisevista rummuista voitokkaisiin tunnelmiin yltyvä teos oli juuri niin juhlallinen kuin kuuluukin, ja sen moton sävelet edustivat oppilaitoksen neljää rehtoria: jo mainitun Krohnin lisäksi Boris Sirpoa, Aarre Hemmingiä ja Eero Pulkkista.

Tämän jälkeen kuultiin harvinainen herkkupala, Aram Hatšaturjanin viulukonsertto. Sinfonia Lahden konserttimestari Maaria Leino suoriutui solistisista osuuksistaan juuri niin kuin sopikin odottaa eli mestarillisesti.

Teos itsessään ei ole taiteellisesti haastavinta tai syvällisintä musiikkia vaan enemmänkin kuulijan mukaansa tempaava ja helppotajuinen. Säveltäjä itse esiintyi Lahdessa vuonna 1955. Vaikka hän olikin aikanaan Neuvostoliiton tunnustetuimpia musiikintekijöitä, Hatšaturjanin nimeen ei nykyajan ohjelmistoissa liian usein törmää.

Sibelius kruunasi juhlan

Väliajan jälkeen seurasi toinenkin hieno harvinaisuus: Viipurin musiikkiopistossa opettaneen säveltäjä Sulho Rannan Kainuun kuvia -sarja vuodelta 1933. Se oli tärkeä nosto ja hyvä muistutus siitä, että Sibelius ei suinkaan ollut ainoa kansallisromanttisia sävyjä kartoittanut säveltäjämme.

Rannan teoksessa on runsaasti havumetsän arvokkuutta ja kesäyön kuulautta, joten se sopi juhlahetkeen täydellisesti. Viimeksi Rannan musiikkia on ollut tämän orkesterin ohjelmistossa vuonna 1951, joten olikin jo korkea aika palata hänen teostensa pariin.

Ohjelmiston vanhimman sävellyksen solistiksi saapui konsertin nuorin muusikko, 13-vuotias Kalle Viljakka. Hieman muokattu Purcellin sarja Es-duurissa soi komeasti ja muistutti konservatorion tärkeästä työstä: musiikin tulevaisuus on aina tulevissa sukupolvissa.

Osa Sinfonia Lahden maailmanmaineesta liittyy Sibeliukseen: levytyksiin, palkintoihin, nimikkofestivaaliin. Siispä konsertti kelpasi päättää fantastiseen tulkintaan viidennestä sinfoniasta.

Teoksena se on kuin monumentti kaikelle sille, mihin ihminen pystyy, kun hallussa on rohkeutta, sivistystä ja näkemystä. Koulutus ja kulttuuri tuottavat näitä asioita, joten toivokaamme niin konservatoriolle kuin orkesterillekin jatkoa vielä vähintään toiset sata vuotta.

Lue myös: Taiteilijat pakkaavat tarvikkeensa Timo Jakolan taidebussiin ja vievät työpajat oppilaiden luo – uusi idea tuo työtä alueen taiteilijoille
Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi