Wau, mitkä värit!

Niin kauniita kuin suomalaiset kansallispuvut onkin, kalmukialaisten tanssijoiden loistokkaat asut tuovat kummasti eloa pimeään ja tihkusateiseen keskiviikko-iltaan.

Herralan seurojentalon salissa Hollolassa pienet, vaatteisiin ommellut tiu’ut kilisevät, kun tytöt juoksevat penkkirivien välissä. Talon parvelle pakkautunut tyttöjoukko tekee viime hetken valmisteluja. He sovittavat päähineitä hiuksilleen ja kiinnittävät punaisten tanssikenkien solkia.

Alakerrassa poikakolmikko on jo valmis. Pitkät takinhelmat hulmahtavat, kun lennokkaisiin pyörähdyksiin haetaan viimeistä otetta ennen esitystä.

Nyt pojat ovat poikia, mutta tanssiessa heistä tulee kotkia.

Oma kulttuuriperinne elää tanssimalla

Nuorten kansantanssijoiden ryhmä Tulpantchik vierailee tällä viikolla Hollo ja Martta -kansantanssifestivaalilla. Tulpantchik on saapunut Hollolaan Venäjän Kalmukiasta, Kaspianmeren rannalta. Matkaa on taitettu bussilla kaksi päivää. Tanssijoiden kotikaupunki Elista on Kalmukian suurin kaupunki, ja siellä asuu satatuhatta ihmistä, siis liki kolmasosa Kalmukian väestöstä.

Enemmistö Kalmukian asukkaista on kalmukkeja, mutta alueella asuu myös venäläisiä, gardeja, tšetšeenejä ja kazakkeja. Uskonnoltaan Kalmukia on buddhalainen, ainoana Euroopassa.

Monikulttuurisuus heijastuu myös kansantanssiryhmän ohjelmistoon. Mukana on kalmukialaisia, venäläisiä, mongolialaisia ja kazakki-tansseja. Aasialaisia vivahteita on tansseissa ja puvuissa paljon.

Tanssiminen on kalmukialaisille tärkeä keino pitää yllä omaa kulttuuriperinnettä, ja siihen myös nuorten tanssijoiden ryhmä tähtää.

Luonto on läsnä koreografioissa

Moni kalmukialainen tanssi kuvastaa luontoa ja eläinten ja lintujen liikettä. Kotkien lisäksi siipiään ravistelevat kurjet. Koristeellisen hatun kanssa tanssiva tyttö taas kuvaa veikeässä yksintanssissaan paimentolaisista polveutuvalle kansalle tärkeää hevosta ja sillä ratsastamista.

– Tanssissa tyttö ihailee luontoa ja myös omaa kauneuttaan, tanssiryhmän johtaja Lyudmila Tolkatchyova kertoo.

Kalmukialaiset tanssit ovat energisiä ja nopeatempoisia, ja tanssijoiden kanssa esiintyvät usein perinnesoittimia taitavat muusikot, johtaja kuvailee.

Kuten kansantanssissa usein, ryhmän koreografioissa lennokkaimmat hypyt on varattu pojille. Rytmikäs saappaankantojen kopse ja kyykkytanssi tuovat mieleen venäläisen tanssiperinteen. Tytöt laittavat pojille kampoihin vinhalla jalkatyöllä tyttöjen taitavuudesta kertovassa tanssissa.

– Tanssin tarkoitus on näyttää, että tytöt osaavat tanssia hyvin, Tolkatchyova kertoo näyttävästä ryhmänumerosta.

Ulkomaanmatkoja Afrikan mantereelle asti

Tulpantchikin tanssijat vierailevat nyt toista kertaa Suomessa. Ulkomaanmatkoja on kertynyt jo pitkä lista: Ranska, Unkari, Italia, Tšekki, Marokko, 12-vuotias Amalia Anzhirova luettelee.

Hän on tanssinut lapsesta asti ja nauttii esiintymisestä. 13-vuotiaat Badma Dapdaev ja Artem Boldirev aloittivat tanssiharrastuksen lapsena vähän toisenlaisissa tunnelmissa. Tanssiminen ei juurikaan kiinnostanut, mutta äidit patistivat harrastamaan. Alun vastustelun jälkeen tanssiminen alkoi kiinnostaa.

– Kun jatkoin tanssia ja tutustuin porukkaan, aloin pitää siitä, Boldirev kertoo.

Tulpantchik-ryhmä on ottanut tavakseen opetella ulkomaanmatkoilla uuden tanssin. Epäselväksi jää, aikovatko tanssijat opetella lisää täkäläisiä kuvioita vai saatiinko ne haltuun jo viime vierailulla. Hollo ja Martta -festivaali jatkuu lauantaihin asti, joten uuden opettelemiseen on vielä vähän aikaa jäljellä.

Hollo ja Martta -festivaalin pääkonsertti 3.11. Lahden kaupunginteatterissa.