Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Samuli Edelmannin vanhat hitit soivat aivan uusin tavoin Sibeliustalon juhlakonsertissa

Samuli Edelmann on kutsunut 50-vuotisjuhlakiertueelleen Orkestera Suoran Lähetyksen, joka soittaa modernia mustalaismusiikkia. Kuva: Juha Mustonen

Samuli Edelmann & Orkestra Suora Lähetys
Sibeliustalo 27.10.

Pitkän ja vaikutusvaltaisen uran tehnyt Samuli Edelmann juhli kuluvana vuonna viisikymppisiään. Asian kunniaksi hän on lähtenyt kiertueelle, mutta mistään tavanomaisimmasta hittipotpurista ei näissä konserteissa ole kysymys: mukana kiertää nimittäin mitä fantastisin yhtye, Orkestra Suora Lähetys. Tuo modernia mustalaismusiikkia esittävä yhdeksänhenkinen yhtye nosti Sibeliustalon konsertin lauantai-iltana aivan omiin sfääreihinsä.

Vaikka Edelmannin uran alkuaikoihin kuului niin laulajana kuin näyttelijänäkin komediaa ja humoristisuutta, muuttui hän vakavaksi jo monta vuotta sitten. Totisuus ja vakavamielisyys leimaa suurinta osaa hänen 2000-luvulla tehdystä tuotannostaan, se on ollut yhtä lailla läsnä niin hänen levyttämissään virsissä kuin pop-albumeillakin.

Myös haastattelut ja tv-esiintymiset ovat alleviivanneet kuvaa hartaasta taiteilijasta, joka ei turhia vitsaile. Sen vuoksi juhlakonsertissa jännittikin etukäteen hieman se, että onko edessä kaksi tuntia vakavanaamaista rypistystä.

Piristäviä tulkintoja

Pelko osoittautui turhaksi, sillä hartaiden tunnelmien ohessa koettiin myös paljon hauskuutta, musiikillista ilottelua ja soiton vapauttavaa tenhoa. Tämä monipuolisuus oli nimenomaan Orkestra Suoran Lähetyksen ansiota. Vanhat laulut oli sovituksilla muutettu uusiksi, ja ratkaisut olivat sekä yllättäviä että piristäviä.

Suurin osa Edelmannin levytyksistä kuulostaa oman aikansa pop-iskelmältä kevyen koneellisine taustoineen, mutta nyt ne oli täytetty rohkeilla väreillä ja kiehtovalla rytmiikalla. Esimerkiksi Sininen sointu kääntyi herkäksi bossa novaksi, ja illan kolmantena kuultu Ihana ilta -klassikko viululla koristelluksi reggaeksi, jonka kruunasi kitaristi Valtteri Bruunin kuulas ja eteerinen soitto. Hänen työskentelynsä oli koko illan äärimmäisen vaikuttavaa, samoin kuin Matti Pitkäsen, joka viulun ohella tarttui myös mandoliiniin ja lap steeliin.

Koko yhtye suoriutui kauttaaltaan mitä mainioimmin. Laulajat Mertsi Lindgren, Dimitri Grönfors ja Timi Järvivuori toivat stemmoineen lisää syvyyttä tuttuihin hitteihin.

Grönfors yksi illan kohokohdista

Edelmann keskittyi monessa kappaleessa soittamaan lyömäsoittimia, antaen reilusti tilaa yhtyeelle. Välillä hän poistui lavalta kokonaan, kuten illan kohokohtiin kuuluvassa yllätysnumerossa Suuret on surujen pellot, jonka saapui laulamaan itse Hilja Grönfors.

Suoraan sydämeen käynyt esitys säteili arvokkuutta ja suurta lahjakkuutta. Romanien lauluja jo kaksikymmentä vuotta talteen kerännyt Grönfors on tämän maan sielukkaimpia artisteja, ja oli kerrassaan hieno ele tuoda hänet osaksi konserttia.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi