Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Tampereen Billy Elliot steppaa suoraan katsojan sydämeen

Billy (Simo Riihelä) löytää kutsumuksensa balettitunnilta rouva Wilkinsonin (Petra Karjalainen) ohjauksessa. Kuva: Kari Sunnari

Tampereen Työväen Teatteri

Billy Elliot

Ensi-ilta suurella näyttämöllä 18.10.

Billy Elliot on elämänmakuinen kertomus siitä, miten mahdottomiakin unelmia kannattaa tavoitella. Se puhuu myös erilaisuuden puolesta ja siitä, että vaikeina aikoina on tärkeää tukea toisiaan.

Käsikirjoittaja Lee Hallin omiin lapsuuskokemuksiin perustuva elokuva ilmestyi 2000, musikaali sai ensi-iltansa 2005. Tampereen Työväen Teatteriin näytelmän on ohjannut Samuel Harjanne.

Billy Elliot (ensi-illassa Simo Riihelä) on äitinsä menettänyt poika, jonka kaivosmiehenä työskentelevän isän (Jyrki Mänttäri) aika menee perheen pyörittämiseen ja lakkovahtina toimimiseen. Billy joutuu sattumalta balettikoulun tunnille, jota vetää rouva Wilkinson (upea Petra Karjalainen) rempseällä tyylillään. Kun Wilkinson huomaa, kuinka lahjakas poika on, hän patistaa tämän jatkamaan tunteja ja pyrkimään kuninkaalliseen balettikouluun.

Tässä on kaikki kohdallaan

TTT:n musikaalissa on kaikki kohdallaan. Jyrki Sepän lavastus vaihtaa maiseman hetkessä balettisalilta kotiin tai kaivokselle ja luo kontrastin unelmien ja todellisuuden välille.

Kaivosmiesten nousu syvältä maan alta on toteutettu näyttävästi. Elton Johnin komea musiikki on läsnä jokaisessa kohtauksessa, ja Juha Haapasalon valaistus on hiottu viimeistä pilkkua myöten.

Tanssin kautta Billy (Simo Riihelä) löytää tien ulos kaivoskaupungista. Kuva: Kari Sunnari

Petra Karjalaisen rouva Wilkinson ihastuttaa paitsi sanavalmiudellaan myös tanssi- ja laulutaidoillaan. Billyn tukeminen antaa myös opettajan työlle merkityksen.

Billyn paras ystävä Michael (monet naurut kirvoittava mainio Ilmari Kujansuu), on hänkin erilainen kuin muut pojat. Balettikoulun tytöt ovat juuri niin kikattavia ja tyttömäisiä kuin kuuluukin.

Raavaat kaivosmiehet pitävät tanssimista vain tyttöjen puuhana. Isällekin Billyn harrastus on vaikea pala, mutta isän ja pojan kohtaamisista huokuu rakkaus. Myös Kristiina Hakovirta Billyn mummina ja Jussi-Pekka Parviainen Tonyna tekevät hyvää työtä.

Paras kaikista on Billy itse

Tanssinumeroiden vaihtuessa nopeaan tahtiin suvantovaiheita ei juuri jää. Raskaasta aiheesta huolimatta esitystä leimaavat kepeys ja lämmin huumori. Karnevalistinen joulukohtaus lauluineen on hauska, mutta parhaimmat naurut kirvoittavat kuitenkin lasten tokaisut.

Tanssi- ja laulukohtaukset toimivat hienosti, mistä voinee kiittää koreografi Jari Saarelaisen ohella lukuisia tanssi- ja lauluvalmentajia. Suuri näyttelijäjoukko liikkuu lavalla yhtä hallitusti kuin lapsetkin.

Paras kaikista on kuitenkin Billy itse. Voi vain ihmetellä ja ihastella, miten Riihelä sen oikein tekee: laulaa, tanssii, steppaa ja näyttelee, kaikkea yhtä aikaa, innostuneesti ja luontevasti.

Ensi-iltayleisön reaktiot olivat välittömiä liikuttavaan loppukohtaukseen saakka, jossa koko katsomo taputti seisaallaan. Tunnelma kantoi kotiin asti.

Maarit Cederberg
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi