Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Poltetun miehen tytär on uskottava mutta laimea tarina Islannin noitavainoista

Tapio Koivukari

Poltetun miehen tytär

Noitavainot kuohuttavat yhä tunteita ja jakavat mielipiteitä. Niistä on kirjoitettu nippu tutkimuksia, tietokirjoja ja romaaneja sekä kuvattu monta elokuvaa, mutta aihe ei näytä vielä tyhjentyneen. Romaaneistaan palkitun ja islantilaisen kirjallisuuden kääntäjän tunnustetun Tapio Koivukarin romaani Poltetun miehen tytär asettuu jatkumoon keskivertoa parempana historiallisena proosana.

Mangan isä poltetaan noitana ja leima jää myös tyttäreen. Tarina seuraa tytärtä pakomatkalle, tarkastelee kuinka hän saa elämänsä järjestettyä tolalleen, ja kulkee hänen mukanaan noitaoikeudenkäyntiin.

Koivukarin kirja kuvaa hienovaraisesti, kuinka julmaa yhteisön kontrolli voi olla. Kun epäilys leimaa yhden, alkaa yhteisö vetäytymään ympäriltä, ja muiden on parempi varalta tuomita leimattu pysyäkseen itse hyvien kirjoissa.

Koivukarin ei tarvitse liimata mukaan mitään #HasJustineLandedYet-tägiä saadakseen lukijan ajattelemaan. Kirjan lopuksi Koivukari tarjoilee lyhyet ja kiinnostavat jälkisanat romaanin taustoista.

Tarina ja hahmot jäävät etäisiksi

Elämää 1600-luvun Islannissa kuvataan uskottavasti ja arkisesti. Koivukari ei sorru anakronismeihin. Sekaan olisi ollut niin helppo pudotella kommentaaria päivän kysymyksistä samaan vaivaannuttavaan tapaan kuin esimerkiksi Donald Trumpin pahuutta rautalangasta vääntävässä tuoreessa elokuvassa BlacKkKlansman (2018).

Kirja ei myöskään ole pelkkiä noitavainoja, vaan välillä kalastetaan ja uuden ajan alkupuolen Islanti on yllättävän kansainvälinen.

Uppoutuminen on silti vaikeaa, vaikka sitä kovasti tahtoisi. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin eri henkilöiden kertomana ensimmäisessä persoonassa. Henkilöihin ei pääse oikein kiinni, kun kertoja vaihtuu usein, ja jokseenkin niukasti tarjoiltuine elävöittävine yksityiskohtineen kerronta ei päästä lukijaa lähelle. Hyvinkin dramaattiset tapahtumat liukuvat ohi tasaisena virtana ilman kiihdytyksiä ja suvantoja.

On kuin Koivukari haluaisi sanoa, että älä nyt tunne vaan analysoi viileästi! Mutta kun minä niin haluaisin, että Koivukari toisi tapahtumat lähelle. Kerran tupakointiaikoinani poltin vahingossa nikotiinittoman tupakan. Tunne oli tämän kirjan jälkeen vähän sama.

Pasi Huttunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi