Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Kehveli nostaa Antti Heikkisen veijaritarinoinnin mestarien joukkoon

Antti Heikkisen uuden romaanin keskushenkilö on sympaattinen, sopivasti ketku mutta oikeamielinen veijari. Kuva: Otto Virtanen

Antti Heikkinen

Kehveli

Antti Heikkisen neljäs romaani on sukua Veijo Meren, Veikko Huovisen tai Paavo Rintalan kaltaisille kertojille. Jutun iskennän taito, uskomattomien sattumusten juoneksi punominen ja murteiden pyörittely hitsautuvat Kehvelissä yhteen tasapainoisen nautittavasti. Kehvelin jälkeen on syytä tunnustaa: Heikkinen on tarinankerronnan mestari.

Romaani seuraa äkkinäisestä ruiskauksesta pappisperheeseen syntyneen Kehvelin matkaa nuoruudesta ehtoovuosiin. Viekas veijari, suomalaista järkeä säästelemätön kuljeskelija sattuu matkojensa aikana tapaamaan oikeita ihmisiä ja tulee kaiken pöhinänsä keskellä vaikuttaneeksi suuresti maailmanhistorian kulkuun.

Vaihtoehtoista historiaa

Veijaritarinansa muassa Heikkinen maalailee esiin leikkisää vaihtoehtoista historiaa. Karjala on palautettu, Suomi rikastuu naurisviinalla ja ydinaseen raaka-aineeksi kelpaavalla ihmehiekalla. Kekkosta ei näy presidenttinä ja Venäjästä tulee osa Suomen tasavaltaa.

Kaiken keskiössä kulkee kuitenkin sympaattinen mutta juuri sopivasti velmu Kehveli, jonka ympärille kiertyy niin suuri historian kulku kuin henkilökohtainen ihmiselokin. Veijarityyppi, jonka edesottamukset muuttavat historian suuntaa, on tuttu suomalaisen kirjallisuuden ellei nyt arkkityyppi, niin tyyppi kuitenkin.

Heikkinen kertoo Kehvelin tarinaa varmoin ja harmonisin ottein. Murre on aidompaa ja eläväisempää kuin Heikkisen kirjoissa ikinä, se asettuu uomiinsa ja syventää aidosti niin kerrontaa kuin dialogiakin.

Palaset osuvat paikoilleen

Draaman kaari on tarinassa tarkalleen aseteltu, kyseessä ei ole liioiteltu farssi tai väkisin juttua iskevä komedia. Kehvelin tarina on uskomattomien sattumusten ja kohtaamisten sarja, joka on kuitenkin kerrottu liioittelematta ja ylitse vuotamatta.

Erityishuomion ansaitsee myös Kehveli-teoksen ulkopuolinen kertojaääni, jonka sanojen rytmissä ja jolkottelevassa letkeessä, silloin tällöin lupsauteltujen murreverbien muassa on kerta kaikkisen kotoisaa köllötellä.

Teos alkaa melko irtonaisin tapahtumaketjuin ja sattumusten kuvauksin. Loppua kohti palaset loksahtelevat paikoilleen. Tämänkaltainen kertomuksen rakentaminen on tyypillistä Heikkisen aiemmillekin romaaneille.

Toimisi löyhempänäkin

Ei kuitenkaan voi olla miettimättä, että Kehvelissä olisi ollut ainekset jättää kuljeskeleva ja sopiville sattumuksille altis hahmo myös vapaamman kellunnan varaan. Tiukka juoneensidontakin toimii, mutta Kehvelin hahmo olisi sopinut oivasti myös pikkujuttumaisten, toisiinsa löyhästi liittyvien tarinoiden keskushahmoksi.

Kaiken kaikkiaan Heikkisen Kehveli on rakastettavan sympaattinen, sopivasti ketku mutta oikeamielinen eläjä. Romaani asettuu suomalaisen veijaritarinan jatkumolle kunniakkaasti ja kertoo tarinaa äärimmäisen taitavalla ihmisen mittaisella mielellä ja kielellä.

Sanna Jääskeläinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi