Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Fagerlundin Isola veti vertoja vanhoille mestareille Sibeliustalossa

Torstain konsertin viulusolisti Ilja Gringolts on Lahdessa usein nähty vieras. Kuva maaliskuulta 2017. Kuva: Katja Luoma

Sinfonia Lahti
Matkalla Pietariin
Dima Slobodeniouk, kapellimestari
Ilja Gringolts, viulu
Sibeliustalo 11.10.

Pelkkää käsiohjelmaa lukemalla torstai-illan ohjelmisto aiheutti lievää hämmennystä. Konsertti oli saanut otsikokseen ”Matkalla Pietariin”, ja se sisälsi kolme teosta: Sebastian Fagerlundin Isola, Sergei Prokofjevin viulukonsertto nro 2, ja Ludwig van Beethovenin viides sinfonia. Jokainen teoksista on hieno, mutta missä punainen lanka ja temaattinen yhteys?

Lyhyen taustatyön myötä selviää, että otsikossa mainittu matka tarkoittaa tietysti Sinfonia Lahden perjantaista matkaa Pietarin Filharmonian suureen saliin. Ohjelmisto Pietarissa oli muuten sama kuin Lahdessa, mutta Isolan tilalla oli Sibeliuksen Kevätlaulu. Viulukonserton solistina näissä konserteissa toimi Ilja Gringolts.

Loppuivatko Prokofjevilta ideat?

Prokofjevin toinen viulukonsertto on luonteeltaan kosmopoliittinen: sävellys syntyi vaiheittain Pariisissa, Bakussa ja Voronežissa, ensiesitys kuultiin Madridissa. Ensimmäisen osan viuluteema muistuttaa venäläistä kansanlaulua, finaalissa soivat puolestaan kastanjetit kuin Sibeliuksen Belzasarin pidoissa: ilmestyessään ne kuulostavat yllättäviltä, samalla kevyteksoottisilta ja hivenen halpamaisilta.

Kokemus sai toivomaan, että Lahdessa kuultaisiin pian kokonaan nykysäveltäjiimme keskittyvä konsertti.

Viulukonserton finaali on muutenkin ongelmallinen: säveltäjä tuntuu laittaneen parhaat ideat kahteen ensimmäiseen osaan. Orkesteri ja solisti antoivat silti kaikkensa, venyen viipyilevästä herkkyydestä energiseen tanssiin.

Fagerlundista jäi korvamato

Beethovenin viides mentiin läpi rivakalla, tarkalla otteella ja suurella ymmärryksellä. Yleisö palkitsi orkesterin ja ylikapellimestari Dima Slobodenioukin valtaisilla suosionosoituksilla.

Koska kyseessä on koko ihmiskunnan historian tunnetuimpia sävellyksiä, on sen esittäjille kunniaksi, jos dynamiikka, kiinnostus ja energia saadaan säilymään koko teoksen keston. Siinä onnistuttiin Lahdessa erinomaisesti – ja epäilemättä Pietarissakin. Mutta kuulija kohtaa saman kysymyksen kuin muidenkin historiallisten monumenttien äärellä: voiko Kohtalon sinfonian, Mona Lisan tai vaikkapa Eiffel-tornin kohdata niin, että se herättäisi jotain uutta?

Itse kaipasin takaisin 2000-luvulle. Syy ei ollut Beethovenin vaan Sebastian Fagerlundin: Isola on mystinen, merkillinen ja voimakas teos, jonka maalaamat näyt kummittelivat mielessä loppukonsertin ajan. Kokemus sai toivomaan, että Lahdessa kuultaisiin pian kokonaan nykysäveltäjiimme keskittyvä konsertti.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X