Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Ollaanko me edes ihmisiä? kysyy Sirkku Peltola uutuusnäytelmässään Tampereella

Onnellinen Jokke-pässi (Auvo Vihro) pohtii elämän tarkoitusta. Kuva: Kari Sunnari

Tampereen Työväen Teatteri
Pässi
Kantaesitys Eino Salmelaisen näyttämöllä 9.10.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Sirkku Peltola nostaa 30. näytelmätekstissään keskiöön jälleen kerran pienen ihmisen.

Pässin nimihenkilö tai -eläin on Jokke (Auvo Vihro), joka elää onnellisena karsinassaan rinnan bagdadilaisen sellistin ja pakolaisen Damir Salmanin (jota niin ikään esittää Auvo Vihro) kanssa.

Molempia ruokkii ja hoitaa Hellä Puska (Tuire Salenius), joka piilottelee Damiria salassa kaikilta, myös sisarentyttäreltään Anitalta (Miia Selin), joka odottaa Damirin lasta.

Kun joukkoon ilmaantuvat vielä tunkkia lainaamaan enemmän tai vähemmän pätevät remonttimiehet – kätilöiksi ja kummeiksi joutuvat Leksa Hiironen (loistava Aimo Räsänen) sekä Tommi Raitolehdon esittämä Hebu Kaseva – on henkilögalleria lähes kasassa.

Auvo Vihron kolmas ja koskettavin roolihahmo on Hebun 9-vuotias tytär Tinja, joka eroperheen lapsena istuu ikuisesti rappukäytävässä odottamassa. Tinja haaveilee siitä, että iskä opettaisi hänet uimaan, ja toivoo, että äidille jäisi aikaa uusperheeltään myös tyttärelleen.

Onnellisen maan onnettomat

Suomi on monelle turvasatama turvaliiveineen ja EU:n hyväksymine leikkivälineineen. Siitä huolimatta ikkunat ovat rikki, ja katto vuotaa koko ajan tihkusadetta. Maailman onnellisin maa on täynnä yksinäisiä, onnettomia ja turvattomia ihmisiä.

Maailman onnellisin maa on täynnä onnettomia ihmisiä.

Näytelmässä puheenvuoron saavat kainuunharmaapässin ja irakilaispakolaisen lisäksi erokiistojen välikappaleeksi joutunut lapsi yhtä hyvin kuin vanheneva polvivaivainen nainen. Heistä ketään ei odota loistava tulevaisuus. Yksityisyrittäjilläkään ei syrjäseudulla mene hyvin, eikä nuoren naisen koulutus tai viiden kielen osaaminenkaan takaa työpaikkaa.

Peltola näyttää, että ainoa vaihtoehto selvitä ilmastonmuutoksen, sotien ja luonnonkatastrofien keskellä on, että opettelemme olemaan ihmisiä toisillemme ja tarvittaessa toimimaan sen mukaisesti. Hädän ollessa suuri myös kunnan eläinlääkäri (Samuli Muje) rientää apuun ja löytää vielä pakolaiselle sellon soitettavaksi.

Akku loppuu aina

Hannu Lindholmin rosoinen lavastus kuvastaa myös suomalaista sielunmaisemaa paljaimmillaan: seinän maailmankartta luo kontrastin vähitellen rapistuvalle syrjäseudulla sijaitsevalle talolle, jossa henkilöt elävät ja asuvat. Yhteys muuhun maailmaan luodaan googlaamalla tai pelaamalla Pokemon Go -peliä. Akku loppuu kuitenkin aina, kun puhelinta todella tarvittaisiin.

Peltolan dialogi on nautittavaa ja täynnä yksityiskohtia, jotka etenkin alun kohtauksissa tuntuvat vyöryvän vähän liiankin nopealla tahdilla katsojan päälle. Kaikki vitsit eivät jaksa naurattaa. Vasta väliajan jälkeen henkilöhahmot alkavat kunnolla lämmetä ja elää.

Saleniuksen mainio paluu

Eläkkeeltä näyttämölle paluun tekevän Tuire Saleniuksen omapäinen mutta lämminsydäminen Hellä ei häviä hänen aikaisemmin esittämilleen samankaltaisille naishahmoille lainkaan. Hänen ja aina ammattitaitoisen Miia Selinin kemia pelaa yhteen hienosti yhteisissä kohtauksissa.

Raitolehdon Hebu jää vaisuksi Aimo Räsäsen rinnalla. Auvo Vihron hienolle suoriutumiselle kolmoisroolistaan täytyy antaa suuret aplodit.

Maarit Cederberg
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X