Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Anna Krogeruksen uutuusnäytelmä "9 hyvää syytä elää" on toiveikas juonidraama mielenterveysongelmista Ryhmäteatterissa

Klara (Ella Mettänen) ja Urho-Kaleva-koira (Juha Kukkonen) ystävystyvät Ryhmäteatterin näytelmässä. Oskari (Robin Svartström) pyristelee irti pullosta. Kuva: Mitro Härkönen

Ryhmäteatteri
9 hyvää syytä elää
Kantaesitys 10.10.

Sikäli kun olet miettinyt, vieläkö Anna Krogerus osaa kirjoittaa näytelmiä, vastaus on vahva kyllä.

Helsingin Ryhmäteatterissa esitettävä 9 hyvää syytä elää on samalla hyvä kertauskurssi siihen, miksi Kuin ensimmäistä päivää ja Rakkaudesta minuun -näytelmien kirjoittaja nousi aikoinaan kansakunnan kaapin päälle. Krogerus (s. 1974) osaa kirjoittaa yhtä aikaa kantaa ottavasti, sydäntä lämmittävästi ja hauskasti. Hän ymmärtää ihmistä mutta ei saarnaa, alleviivaa tai osoittele.

Siksi Krogeruksen kymmenkunta vuotta vanhat tekstit kiertävät Suomen teattereita yhä. Ihmettelen suuresti, jos myös 9 hyvää syytä elää -näytelmästä ei tule kiertolaista, sillä käsillä on nyt oikein hyvä teksti, vanhaa kunnon juonidraamaa.

Klara rimpuilee hengissä

Krogeruksen uutuus tuo mieleen erityisesti Kuin ensimmäistä päivää -näytelmän, joka läpivalaisi kirpeän hauskasti vanhustenhuollon ongelmia. Nyt käsittelyssä ovat mielen sairaudet.

9 hyvää syytä elää kertoo juuri omilleen muuttaneesta nuoresta naisesta, joka yrittää saada otetta elämästään. Takana on pitkä historia erilaisia mielenterveysongelmia. Ympäristö ei tee sopeutumista ainakaan helpommaksi, sillä Klara Harmaan lähipiiri nimettömässä suomalaisessa betonilähiössä koostuu oudoista ja vähän pelottavistakin tyypeistä, tungettelevasta äidistä ja maailmalla menestyneestä siskosta. Kun ylityöllistetty mielenterveyshoitaja antaa Klaralle tehtäväksi listata asioita, joiden vuoksi kannattaa elää, mitään ei tahdo tulla mieleen.

Toisinaan Klaran on kuitenkin aivan pakko uskaltaa lähikauppaan ostamaan lisää suklaata, jotta hän ei kuihtuisi pois. Sitä kautta hänen kokemuspiirinsä alkaa saada lisää sävyjä. Vähitellen suurisydäminen nainen huomaa, että moni muukin hänen ympärillään kaipaa auttajaa, ymmärtäjää tai vähintäänkin juttukaveria.

Merkitys syntyy pienestä

Kaisa-Liisa Logrenin pienten keinojen ohjaus pysyy hienosti tasapainossa. Se saa Krogeruksen realismia ja fantasiaa yhdistävän tekstin soimaan kauniisti näyttämöllä, jonka lavastuksesta Paula Koivunen on tehnyt luotaan työntävän: nuhjuinen roskakatos, ikuinen vesisade ja seinät pelkkää harmaata ankeutta. Sitä on Klaran mielenmaisemakin alussa.

Ella Mettänen tekee aivan erinomaisen tarkan ja herkän roolin Klarana, jonka vähittäistä avautumista maailmalle on riipaisevaa seurata. Mettänen saa katsojan todella toivomaan, että Klaralle kävisi hyvin.

Ryhmiksen muut näyttelijät urakoivat tuttuun tapaan koko joukon rooleja kukin, kliseitä väistellen tai niillä leikkien. Juha Kukkosen sympaattinen rooli Urho-Kaleva-koirana on ehkä paras koskaan näkemäni eläinrooli ja muistuttaa, millainen merkitys lemmikkieläimillä voi ihmisen hyvinvoinnille olla. Ihmiselle on ominaista tarve hoivata itseään ja toisia elollisia.

Kaiken päällä tuikkii toiveikkuus: mielekäs elämä on usein hyvin pienistä aineksista tehty, ja yksinäisyyden kehän voi murtaa.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi