Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Balettiarvio: Kansallisbaletti avasi kauden Carolyn Carlsonin runollisella ja tyylikkäällä Pneumalla

Kansallisbaletin esittämä Pneuma kutoo tyylikkään kokonaisuuden unista, tuulista, ilmasta ja lentämisestä. Pneuma nähtiin kansallisbaletin kauden avauksena, osana Ranskalaista iltaa. Kuva: Mirka Kleemola

Suomen kansallisbaletti
Ranskalainen ilta
Ensi-ilta 28.9.

Suomen Kansallisbaletti aloittaa syksyn esityskauden tyylikkäästi. Ranskalaiseksi illaksi nimetty kokonaisuus koostuu Suomessakin paljon vaikuttaneen amerikkalaisen Carolyn Carlsonin teoksesta Pneuma sekä ranskalaistuneen kiovalaissyntyisen Serge Lifarin klassikosta Suite en Blanc.

Carolyn Carlson perusti jo 1970-luvulla Pariisin oopperan kokeellisen tanssin ryhmän, joten ranskalaisuus on tarttunut 75-vuotiaaseen pitkään ja linjakkaaseen taiteilijaan.

Carlsonin isovanhemmat olivat suomalaisia, ja hän on vuosien varrella työskennellyt eri puolella Suomea. Ensimmäinen teos Kansallisbaletille sai kantaesityksensä jo yli neljäkymmentä vuotta sitten. 1990-luvun alkupuolella valmistui paljon kiitosta saanut Maa (1991) Kansallisbaletille sekä teokset Kuka vei elokuun (1992) ja Syyskuu (1992) Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmälle.

Vaikka vuosia on kulunut noista teoksista, tuntuu Pneuma oudosti tutulta. Tanssiryhmä kävelee näyttämön poikki hidastetuin, korostetuin askelin. Joku nostaa naisen korkealle ilmaan, jotta hän voi kävellä miehen käsillä kuin rapuilla. Hitaat liikkeet pysähtyvät tyylikkääseen patsasteluun.

Lavastus on viitteellisesti luontoa: on puu, pilvi ja ruoho. Miehet vetävät verhoista keltaiseksi tuleentunutta viljaa. Yhteensattumaa kai, mutta löytämässäni, Kuka vei elokuun -esityksestä otetussa valokuvassa näkyy aivan samanlainen pelto.

Vuonna 2015 kantaesitetty Pneuma on runollinen esitys: ilmaa, tuulta, henkäyksiä ja unia. Kohtaukset ovat hitaasti liikkuvia maalauksia, tanssi on lähellä kuvataidetta. Patsastelu on tyylikästä poseerausta, mutta kylmää. Tunteet esitetään piilotetusti ja viitteellisesti. Uni on jotakin saavuttamatonta.

Muutamaan otteeseen Carlson päästää tanssijat liikkeelle jouhevaan, ympyräiseen, virtaavaan nykytanssiin. Kansallisbaletin tanssijat toteuttavat liikekieltä taitavasti orkesterin soittaman ja nauhalta tulevan musiikin koosteessa.

Kansallisoopperan orkesteri soitti Philippe Béranin johdolla Gavin Bryarsin musiikkia, välissä äänitteenä Philip Jeckin elektroakustista musiikkia. Minimalistiset musiikit nivoutuivat saumattomasti yhteen ja loivat yhdessä teoksen ilmavaa unenomaisuutta.

Suite en Blanc on puolestaan kuin johdatus viihteelliseen neoklassiseen balettiin. Serge Lifar (1905 –1986) oli yksi neoklassisen baletin kehittäjistä, kenties paremmin tunnetun George Balanchinen rinnalla.

Näyttämöllä duetot ja triot seuraavat soolotansseja Eduard Lalon vauhdikkaan musiikin tahtiin. Miehillä on paljon hyppyjä: Välillä vikkeliä pikkuhyppyjä paikallaan, välillä he liitävät ympäri näyttämöä. Naiset pyörivät piruetteja ja nostavat jalkojaan korkealle. Vaikka vauhti on huima, tanssijat näyttävät nauttivan menosta ja hymyilevän spontaanisti toisilleen ja katsojille. Valkoinen tylli lentää, ja iholle laskeutuvat paidat hulmuavat. Ensi-illassa tähtitanssijat Eun-Ji Ha ja Michal Krčmář lumosivat duetollaan. Karismaattinen Sergei Popov hurmasi masurkalla.

Sara Nyberg
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi